Siirry sisältöön 
Viime viikkoina olen jälleen pysähtynyt Raamatunjakeen kohdalle joka käsittelee rukousta ja hengellistä heräämistä. Jae löytyy 2. Aikakirjasta 7:14, jossa sanotaan seuraavasti:
”mutta minun kansani, jota kutsutaan minun nimelläni, nöyrtyy ja rukoilee ja etsii minun kasvojani ja kääntyy pahoilta teiltään, niin minä kuulen taivaassa, annan anteeksi sen synnit ja teen sen maan jälleen terveeksi.”
Tätä jaetta on siteerattu viime vuosikymmeninä ahkerasti mm. rukoustapahtumissa eri puolilla maailmaa, myös omassa maassamme. Voi olla että nämä sanat ovat tulleet jo niin tutuiksi joillekin että huomaamatta ohitamme niiden syvän sisällön ja merkityksen.
Näen tässä yhdessä jakeessa mitä kutsun herätyksen avaimiksi. Ei niin, että tässä olisi pikareitti herätykseen, mutta aivan varmaa on se, että mikäli otamme Jumalan sanat todesta saamme vähintään kokea hengellistä heräämistä ja uudistumista omassa elämässämme. Jos ja kun tämä tuli saa levitä muissakin, saatamme suhteellisen lyhyessä ajassa nähdä hengellisen liikehdinnän joka koskettaa suurempiakin ihmisjoukkoja.
Olet varmaan kuullut ajatuksen ”herätys alkaa Jumalan kansasta”, tai ”herätys alkaa minusta” ja näin se ehdottomasti on. Ainoat henkilöt jotka eivät tarvitse herätystä ovat ne jotka elävät jatkuvassa herätyksessä.
Lyhykäisyydessään voimme todeta että herätyksen ensimmäinen askel on se että ME Jumalan lapset palaamme jostakin mihin olemme eksyneet, takaisin johonkin alkuperäiseen. Olemme huomaten tai huomaamatta kadottaneet jotakin hyvin arvokasta, ja Jumala kutsuu ja vetää meitä takaisin lähelleen profetaallisen palvelustyön ja parannuksen teon kautta. Raamattu ja kirkkohistoria on täynnä tällaisia esimerkkejä.
Hengellisen rappioitumisen hedelmä on puutetila, jota voisi vaikkapa kutsua sateen puutteeksi tai kuivaksi erämaaksi. Kun näin on päässyt tapahtumaan on kuitenkin lohdullista tietää että Jumala kutsuu meitä jatkuvasti lähelleen, ja mikäli otamme Hänen kutsunsa vakavasti voimme olla vaikuttamassa hengellistä heräämistä omassa elämässämme ja ympäristössämme. Yksi ratkaiseva väärinkäsitys on, että herätys olisi pelkästään Jumalan suvereeni työ, ja että meillä ihmisillä ei ole siihen mitään sanottavaa. Mutta olen itse vakuuttunut siitä että Jumala kaipaa valtakuntansa leviämistä ja sen todellisuuden esiin purkautumista enemmän kuin kukaan meistä. Hän on valmis tekemään oman osuutensa, mutta meille on annettu tähän asiaan paljon enemmän vaikutusvaltaa kuin kenties olemme ymmärtäneet tai olleet valmiita hyväksymään. Jos oma hengellinen elämämme tai seurakuntamme elämä on kuivassa tilassa, emme voi syyllistää siitä Jumalaa. Uskon että pallo on lähinnä meidän puoliskollamme. Kun puhumme herätyksestä, siinä on tietenkin Jumalallinen puoli jota emme saa pakotettua esille omilla yrityksillämme, mutta samalla siinä on inhimillinen puoli, meidän osuutemme, jota emme voi vierittää Jumalan niskoille. Meidän tulisi siis tehdä kaiken mikä on meidän vastuullamme, ja niin Jumala varmasti hoitaa oman osuutensa.
Sanat jotka luimme äsken (2. Aik. 7:14) annettiin Salomonille yöllä ilmestyksessä. Elettiin aikoja jolloin uusi temppeli oli juuri vihitty käyttöön, ja asiat olivat parhaimmillaan. Temppeliä vihittäessä Jumalan kirkkaus ilmestyi valtavalla tavalla, Jumalan tuli lankesi alttarille, ja keskellä kaikkea tätä Salomo rukoili ja pyysi Jumalan apua myös tuleviin aikoihin, jolloin asiat ehkä eivät olisi yhtä hyvin. Jae 14 on vastausta Salomonin pitkään rukoukseen (luvussa 6) jossa hän kuvailee meidän ihmisten taipuvuutta syntiin, ja ongelmiin jotka seuraa vääriä tekoja ja valintoja. Ei siis ole niin, että Jumala sulkee taivaan (pidättää sateen) ilman syytä, kuuntele esimerkiksi Salomonin rukousta koskien tätä asiaa:
”Jos taivas sulkeutuu eikä tule sadetta, koska israelilaiset ovat tehneet syntiä sinua vastaan, mutta he sitten rukoilevat kääntyneinä tähän paikkaan päin, kiittävät sinun nimeäsi ja kääntyvät synnistään sen tähden, että sinä nöyryytät heitä, niin kuule taivaassa ja anna anteeksi palvelijoittesi ja kansasi Israelin synti, sinä, joka osoitat heille hyvä tien, jota heidän tulee kulkea, ja anna sade maallesi, jonka olet antanut kansallesi perintöosaksi.”
Tähän, ja muihin pyyntöihin Jumala siis vastaa jakeessa jonka luimme (7:14). Mitkä ovat siis ne asiat jotka kuuluvat meidän vastuualueeseemme?
- Nöyrtyminen
- Rukous
- Jumalan kasvojen etsiminen.
- Kääntyminen pahoilta teiltä (parannuksen teko)
Ymmärrän että herätykseen liittyy muitakin asioita, mutta tässä on ainakin 4 suurta, ajatonta avainta, jotka ovat toimineet silloin ja toimivat vielä tänäänkin. Emme tällä kertaa syvenny niihin sen kummemmin, mutta rohkaisen sinua panemaan ne käytäntöön omassa elämässäsi jo tämän luettuasi. Näin voi alkaa henkilökohtainen herätys, joka lähtee liikkeelle pienestä, mutta joka lumipallon tavoin voi kohta muuttua lumivyöryksi.
Petri Kosonen