Siirry sisältöön Kävin muutama päivä sitten onnittelemassa seurakuntamme toiseksi vanhinta jäsentä, joka täytti kunnioitettavat 95 vuotta. Syntymäpäiväsankarin näkö ja kuulo ovat nähneet parhaat päivänsä mutta ojentaessani hänelle synttärikukat hän ojentautui ihailemaan niitä lähietäisyydeltä. Sitten hän jatkoi: Kukat ovat tärkeät ihmiselle. Kun niitä katselee, tuntee sisimmässään rauhaa.
Taitaa olla elämän viisautta. Tämä ikä-ihminen on itsekin niitä vuosien varrella pihassaan kasvattanut, joten tietää mistä puhuu. Pitäisi siis katsella kukkia. Milloin olet viimeksi ottanut aikaa sitä varten?
Mitä sanoikaan Vapahtajamme vuorisaarnassaan? ”Katselkaa kedon kukkia…”. Tarkkailun syynä oli muistuttaa kuulijoita niiden levollisesta olemuksesta Taivaallisen Isän jokapäiväisessä huolenpidossa. Ja kaiken lisäksi kukkia kelpaa ihailla sillä ”ei Salomo kaikessa loistossaan ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.”
Olemmeko tulleet ajatelleeksi, kuinka elämän sisältöä ja laatua voidaan lisätä ja kaiken lisäksi halvalla ellei peräti ilmaiseksi! Täytyy tunnustaa, että pappi ei ole oivaltanut läheskään aina tätä mahdollisuutta. Rauhaa ja elämän tyyneyttä me kaikki kaipaamme vastapainona sille vauhdille ja monitouhuisuudelle, joka on tunnusomaista meille nykyihmisille.
Kukat muistuttavat suuresta luomisen ihmeestä. Kukat kertovat suuresta Jumalasta, joka on antanut monia hyviä lahjoja ihmistä varten tehdäkseen elämästämme rikkaamman. Kukat kokevat sateen, myrskyn, kylmyyden niin kuin me ihmisetkin. Mutta ne nauttivat myös lämmöstä, auringon valosta ja – rakastavista ihmisistä. Kukat ovat selviytyjiä. Eilistä myrskyä ei muisteta, tänään on aika taas levittää loistoa auringon hyväilevässä kohdevalaistuksessa.
Annetaan enemmän aikaa luomakunnan puheelle ja ennen kaikkea Luojan äänelle. ” Jumala puhuu tavalla ja toisella, sitä vain ei aina huomata,” kirjoittaa Vanhan testamentin Job.
Timo Hakkarainen