Siirry sisältöön Otsikkomme termi on kotoisin Jeesuksen opettamasta Isä Meidän-rukouksesta. ”Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme”, opetti Jeesus kuulijoitaan rukoilemaan.
Länsimaailmassa voimme ainakin sanoa, että meitä on hemmoteltu runsailla ruokapöydän antimilla. Nälkää ei kenenkään tarvitse nähdä maassamme. Silloinkin kun oma elämä on ajautunut siihen pisteeseen, että rahavarat häviävät muualle kuin välttämättömään, apua löytyy hyväntekeväisyysjärjestöiltä ja sosiaaliviranomaisilta.
Jokapäiväinen leipä otetaan niin itsestäänselvyytenä, ettei sitä osata enää arvostaa. Tilastot osoittavat että olemme kadottamassa uhkaavasti kohtuuden tajun ja kunnioituksen suhteessamme ruokaan. Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan 46% pääkaupunkiseudun asukkaista heittää viikoittain lautaselta syömätöntä ruokaa roskiin.
Kuluttajayhdistys Tukholmassa kertoo tekemässään raportissa että 27% kaupasta raahatusta ruoasta häviää – ei vatsaan – vaan jätteitten joukkoon. Osa roskiin joutuvasta ruoasta on vanhentunut mutta 18% on täysin syömäkelpoista. Kun kaikki ynnätään yhteen, niin Ruotsissa heitetään vuosittain 100kg edestä ruokaa roskiin/asukas! Se on toistakymmentä ruokakassillista per henkilö ja vuosi. Nykyisin aikuiset syyllistyvät tähän yhtä paljon kuin nuoret.
Elossa pysymisen perusedellytys on ruoka. Tätä taustaa vasten olisi syytä löytää kohtuullinen kunnioitus ruokaa kohtaan. Ravinto on Jumalan lahja. Sitä varten Jeesus muistuttaa meitä ruoan todellisesta alkulähteestä. Tämän päivän aamiainen, lounas, välipalat ja illallinen ovat taivaan lahja meille itse kullekin. Yhtä vaikeaa kuin meidän on muistaa kiittää elämän antajaa terveydestä, yhtä ulkona olemme ylellisyydessämme ruoan suhteen.
Isä Meidän rukouksessa on kohta: ”Anna meille meidän syntimme anteeksi”. Ruoan holtiton hankkiminen ja suruton pois viskaaminen ei ole mitään muuta kuin Luojamme lahjojen väärinkäyttämistä. Siihen olemme kaikki syyllistyneet. Anna meille anteeksi Isä!
Timo Hakkarainen