Siirry sisältöön Kun Jumala loi ihmisen, hän loi hänet yhteyteensä. Syntiinlankeemus sekoitti tämän suhteen aitoutta ja toimivuutta, mutta silti jokaisella ihmisellä on tila hänen sisimmässään, jota voidaan kutsua jumalkaipuuksi. Ei ole olemassa ihmistä maan päällä, joka ei joskus miettisi ikuisuusasioita ja Jumalan olemassaoloa. Vastauksen etsiminen näihin kysymyksiin on yksi ihmisen perustarpeita.
Vaikka synti ajoi luomakunnan kruunun pois paratiisista elämän huolien ja monenlaisen vaivan pariin, Jumala ei katkaissut suhdettaan sen enempää ensimmäiseen ihmispariin kuin heidän jälkeensä tulleisiin jälkipolviin. Jumala oli jättänyt ikään kuin radiolähettimen ihmisten sydämiin joka etsii sitä ikuisuustaajuutta, jonka avulla hän löytää yhteyden itse Luojaan.
Joka ei ole löytänyt tätä yhteyttä Jumalaan, elää näiltä osin kuin tyhjiössä. Ihmisten näennäinen vähäinen kiinnostus tai heidän pahuutensa ja jopa jumalankielteisyytensä ei poista tämän tyhjiön olemassaoloa. Ihmisen elämä ilman aitoa Jumalsuhdetta on vajaata ja turhauttavaa. Jotain puuttuu. Tämä kaipaus muistuttaa olemassaolostaan niin kauan kunnes toimiva suhde syntyy Luojan ja luodun välillä.
Jeesus sanoo: ”Ei kukaan tule Isän tykö muuta kuin minun kauttani.” Jeesus on se välimies jonka avulla suhde Luojaan löytyy. Tyhjiö täyttyy. Elämä saa sisällön ja tarkoituksen. Ihmisen ja Jeesuksen välinen suhde rakentuu uskon varaan. Uskossa Jeesukseen pyyhitään syntiinlankeemuksen suurin kirous elämästä pois, synnin valta murskataan. Jeesus voitti synnin omalla virheettömällä elämällään ja ristinkuolemallaan. Syytön kantoi syyllisten syntivelan omassa ruumiissaan ristin puulle.
Ihmisen sisimmässä oleva Jumalan jättämä tila ei ole mikä tahansa tyhjä paikka. Sen täyttäminen siirtää synnin tähden kadotetun ihmisen ikuisen elämän vastaanottajaksi.
Timo Hakkarainen