Kasvottomat – koskevatko he meitä?

Oletko milloinkaan yrittänyt keskustella ihmisen kanssa, joka suuntaa katseensa muualle ja välttää katsoa sinua silmiin? Mitä se oikeastaan tarkoittaa? Ellemme katso ihmiseen, hän saattaa kokea, ettei häntä ole ollenkaan olemassa ja se tietysti koskee, koska meidät on luotu sosiaalisiksi olennoiksi.

Esko Matikainen, kirjoitti jokin aika sitten Ristin Voitossa, miten me elämme ajassa, jolloin monet asiat tehdään peitetyin kasvoin. Naamiot, burkat ja erilaiset päähineet kätkevät nykypäivänä ihmisen oikean minuuden. Nimettömät kirjeet ja viestit lähetetään postitse ja median välityksellä. Kasvottomuus merkitsee usein, ettei olla valmiit ottamaan vastuuta omista teoistaan. Ei nimittäin voi ”menettää kasvojaan”, jos kätkee henkilöllisyytensä.

Kristittyinä me emme voi salata viestiämme ja oikeata minuuttamme. Meidän täytyy astua esiin ja pasuunamme tulisi antaa selkeän äänen. On hetkiä, jolloin saatamme kääntää katseemme silloin kun meidän tulisi nähdä kärsivä lähimmäisemme. Me emme saisi vain kulkea ohitse, niin kuin pappi ja leeviläinen teki laupiaan samarialaisen vertauksessa. Meidän pitäisi olla maan suolana ja kompassina harhaan joutuneessa maailmassa, jossa rajoja murretaan ja laittomuuden henki leviää yhä laajemmille alueille.

Kaikki merkit osoittavat siihen että me elämme lopun aikaa. Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan. Samanaikaisesti löytyy kansoja, jotka eivät vielä ole saaneet kuulla evankeliumia – kokonainen meri kasvottomia ja unohdettuja, jotka eivät tiedä että Jeesus on Jumalan poika. 175 miljoonaa turkinsukuista, 95 miljoonaa persialaista, yli 350 miljoonaa arabiankielistä: kansanheimoja, yksilöihmisiä, joita emme ole halunneet kohdata katseellamme.

Ilmestyskirjassa kuvataan lopun ajan tapahtumia pasuunoiden yhteydessä (Ilm. luku 8 ja 9.). Yleisesti oletetaan niiden symbolisoivan harhaoppeja, jotka tulevat leviämään eri puolille maailmaa. Ilm. 9: 12-19:ssa kaikuu kuudes  pasuuna ja neljä enkeliä, jotka ovat olleet sidottuina Eufrat-virralla, päästetään irti. Tuhon jäljet ja pahuuden voimat leviävät niin, että kolmasosa maailman väestöstä joutuvat sen vaikutuksen alle.

Eufratin laakso on ollut sellaisten Vanhan testamentin valtakuntien keskuksena kuin Assyyria, Babylon ja Persia. Ne ovat perinteisesti olleet vihamielisiä Jumalan kansalle. Ilmestyskirjassa kuvataan myös seurakunnan lopun ajan suurinta vihollista: Baabelia, jonka juuret myös johdattavat ajatuksemme tälle alueelle.

Vanhan testamentin Baabel oli sen ajan globalisoinnin ja toleranssin ruumiillistuma. Herää kysymys mitä harhaoppia kuudes pasuuna saattaisi kuvata? Voisiko se viitata kansaan, valtaan, tai uskontoon, joka tänään kätkee oikeat kasvonsa, mutta joka jatkossa saattaisi synnyttää hallitsijan, joka tulee pukeutumaan pahuuden muotoon ja tulemaan Kristuksen seurakunnan pahimmaksi vainoojaksi?

Kun Jeesus oli noussut kuolleista, hän lähti kohtaamaan kahta ”kasvotonta”, jotka olivat matkalla Jerusalemista Emmaukseen. Keitä he olivat? Uskonisä Eusebios kirjoittaa että he olivat Jeesuksen eno Kleopas  ja hänen serkkunsa Simeon. Tästä muodostuu mielenkiintoinen kuva, miten Kristus ensin halusi vahvistaa ylösnousemuksensa sukulaisillensa.

Meidän tulisi olla valmiit julistamaan evankeliumi meidän omalle suvullemme, meidän omalle kansallemme ja rukoilemaan oman isänmaamme puolesta! Me emme myöskään saa kääntää pois katsettamme evankelioimattomista kansoista. Heidän täytyy saada kuulla evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta.

Matikainen kirjoitti, että kun Jumala halusi ilmaista rakkautensa, ei hän halunnut tehdä sitä nimettömänä. Hän halusi avoimesti kertoa nimensä: ”Minä olen”. Jumala ei halua verhota kasvojaan, kun hän kertoo rakkaudestaan, vaan hän ottaa poikansa kautta ihmisen muodon, Siksi myös meidän tulee astua esiin ja tunnustaa uskomme. ”Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa. Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, sen minäkin kiellän Isäni edessä taivaissa.” (Matt. 10: 32-33)

Rauli Lehtonen

Kuva (leikattuna) Dheri Fikriyanto, (CC BY 2.0).