Loppukesä on sadonkorjuun aikaa. Leikkuupuimurit ovat korjanneet viljasadon talteen, omena- ja luumupuitten oksat notkuvat antimistaan odottaen hedelmänpoimijoita. Hengellisessä mielessä sadonkorjuuajatus tulisi olla meillä ajankohtaisimmillaan. Joskus vaikuttaa valitettavasti siltä että elonkorjuukysymys ei ole tärkeimpien asioiden joukossa seurakuntaelämässä. Kukaan ei toki kiellä sen tärkeyttä, mutta vuoden ohjelmaa ja toiminnan painopisteitä tarkkaillessa, elonkorjuu ei ole hallitsevien asioiden joukossa.
Jeesus yllätti opetuslapsensa Samarian Sykarissa. Vuosikalenterin mukaan leikkuuseen oli aikaa vielä neljä kuukautta mutta Jeesus hämmästytti opetuslapsensa perusteellisesti sanomalla että sadonkorjuun aika oli NYT. Jeesus osasi aina yllättää kuulijansa, se oli osa hänen pedagogiikkaansa. Toki hän tiesi että sirppien kanssa varustautunut väki asteli viljavainioille vasta neljän kuukauden kuluttua mutta hän alkoikin puhua hengellisestä sadonkorjuusta. Hengellisessä työssä pätee ympärivuotinen aikataulu, ”jo nyt saa leikkaaja palkan.” Tämä toteutui opetuslasten silmien edessä kun hetkeä myöhemmin Sykarista saapui suuri joukko pelastusta kaipaavia ihmisiä.
Jeesuksen avainkehotus oli ”kohottakaa katseenne”. Hengellisessä mielessä kohonneet katseet voivat nähdä aina valmista viljaa. Opetuslapset eivät voineet kuvitellakaan että samarialaisille kuuluisi Jumalan valtakunta ylipäätänsä. Sykarissa käynti oli opetuslasten mielestä turha lenkki, sieltä piti pikemminkin päästä äkkiä pois kuin sen sijaan ajatella evankeliointia. Katseen kohottamisen myötä opetuslapset alkoivat ymmärtää että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia ja yhtä kaipaavia kuulemaan rakastavasta ja anteeksiantavasta Jumalasta.
Käydessäni vuosia sitten rannikkoveneilijän kurssin meitä muistutettiin kurssin pitämiseen liittyvistä tärkeistä seikoista. Ei riitä että kompassin suunta on tiedossa ja määränpää selvillä. Sekä tuuli että meressä olevat virtaukset voivat viedä sinua pois suoralta kurssilta. Seurakuntatyössä oppi ja Raamatun tunteminen ovat kaiken lähtökohtana. Mutta ajan tuulet ja virtaukset voivat viedä meitä sivuun tärkeimmästä tehtävästä. Voimme olla edelleen tekemisissä hyvien ja tärkeitten asioitten kanssa mutta avaintehtävämme hämärtyy. Meidät on kutsuttu tarjoamaan ihmiskunnalle parasta, ei vain hyvää.
Nyt on aika kohottaa katseemme. Kaipaavia ihmisiä on ympärillämme. Älkäämme antako omien huoliemme ja tärkeitten asioiden madaltaa katsettamme. Jumala on ajatellut myös oman aikamme ihmisille pelastusta. Siihen tarvitaan katseen kohottamista.
Timo Hakkarainen