Miksi ovat kristityt niin kovasydämisiä?

Kysymys: Jos Jumalan palvelija siis kristitty lankeaa todella pahasti syntiin, ja haluaisi nousta uudelleen, niin miksi useasti hänet hyljätään ja jätetään yksin vaikka hän itkien tekisi parannusta synnistään ? Kaikki tuntuu olevan “täydellisiä” pyhiä jotka eivät ole koskaan itse tehneet syntiä, jotka hylkäävät tämän heikon langenneen ystävän. – “sillä 7 kertaa vanhurskas lankeaa ja nousee jälleen” näitä paikkoja ei näköjään ole luettu kun ei mennä langenneen rinnalle itkemään ja auttamaan. -Ei edes Jumalan valitsemat Raamatun henkilöt olleet täydellisiä, vaan lankesivat eri alueilla syntiin. -Siis pidämmekö me itseämme “pyhempinä” kuin Raamatussa olevat Jumalan valitsemat henkilöt ja vanhan liiton pyhät olivat ? Juoru kerhoissa usein pyörii näiden langenneiden asiat vuosia, ja näitä kerhoja pyörittää nämä omasta mielestään “täydelliset” Jumalan pyhät. -Jos sinä et anna ihmisille anteeksi heidän rikkomuksiaan, ei myöskään sinun taivaalinen isäsi anna anteeksi sinulle kun seuraavan kerran armoa häneltä rukoilet. -Siis jos olet yhdenkin kerran tehnyt syntiä älämässäsi itse, sinulla ei ole lupaa syyttää ketään langenutta joka haluaa nousta jälleen ja tehdä parannuksen. -Aamen

Vastaus:

Kysymyksesi on hyvä mutta erittäin vaikea vastata. Piti miettiä pitkään mitä vastaisin tähän, enkä tiedä onko mulla mitään hyvää vastausta, mutta tässä ainakin yritys vastaukseen!

Kysymyksesi voisi tiivistää kysymykseen, “Miksei kristityt elä uskonsa mukaan?” Vastaus voisi kuulua että vaikka kristitty on uudestisyntynyt ja Jeesus asuu sydämmessä elää uskovassa vielä pahuutta, olemme vasta alkaneet muuttua Jeesuksen kaltaisiksi, pyhitys on vielä kesken. Me kaikki lankeamme syntiin, toisten synnit on näkyvillä, toisten ei. Joistakin asioista puhutaan, toisista ei, vaikka kaikista asioista pitäisi voida puhua. Pahin synti on ylpeyden synti, koska sitä ei välttämättä varsinkaan itse huomaa. Ylpeys muuttaa kristityn tuomitsevaksi fariseukseksi, joka on sokea omille vioille, mutta näkee toisten viat selvästi. Ylpeät “täydelliset” kristityt elävät kauempana Jumalaa, mitä he luulevat, koska ovat kovettaneet sydämmensä. Sillä ei ole väliä jos ne ovat jossain tärkeässä palvelutehtävässä seurakunnassa, he ovat langenneet syntiin ja heidän täytyy tehdä parannus, jos he haluavat että Jumala käyttää heitä. Uskova joka vaeltaa lähellä Jumalaa tunnistaa sydämmensä pahuuden, ja tietää ettei ole varaa tuomita toisia, koska itse tarvitsee kipeästi armoa ja anteeksiantamusta. Ei edes uskova ihminen ole hyvä itsessään, vaan kaikki hyvä mitä teen on Jumalan vaikuttamaa.

Et voi vaikuttaa miten ihmiset kohtelevat sua, mutta voit vaikuttaa miten kohtelet muita ihmisiä. Anna anteeksi niinkuin Jeesuskin antoi anteeksi niitä, jotka ristiinnaulitsivat hänet. Ole esikuva muille, ja muista että olemme armosta pelastuneet, ei tekojen kautta. Me kaikki tarvitsemme kipeästi Jumalan armoa koska syntimme ovat suureet.

Tätä parempaa vastausta en pysty antaa. Toivottavasti siitä on edes jotain apua!

Kristian

4 Kommenttia “Miksi ovat kristityt niin kovasydämisiä?

  1. Aivan lyhykäisesti pieni looginen selvitys lisää, joka kuitenkin tulee suureksi ja monimuotoiseksi kun sitä tarkastellaan vanhan testamentin alkukielen Hebrean sanana.
    Raamattu sanoo että ”synti on laittomuus.” Synti on siis sama kuin rikos. Rikos on toimintaa, joka tuhoaa tekijän ja teon kohteen elämää, siten synnin laadusta riippuu, millainen on lopputulos. Samoin se on aina, syvää toimintaa Jumalan tahtoa vastaan, rikoksen asteesta ja laadusta riippumatta. Rikosten luonteista ymmärrämme, että niitä on eriasteisia ja erilaisia, siten Suomen kielen sana synti on yleisluonteinen ilmaisu suurille ja pienille rikoksille, joskin vanha sellainen. Heprean kieli, siis Raamatun alkukieli, erittelee kuitenkin sanan synti kolmeen eri kategoriaan

    ”HET, HATAIM” tarkoittaa erehtymistä, liiton rikkomista.
    Tähän kategoriaan voidaan sijoittaa pienet arkipäivän tapahtumat, kotona, liikenteessä, ystävyyssuhteissa, ynnä muissa. Esim. kun ihminen erehtyy juoruamaan, tuomitsemaan toisen ihmisen, on synnin nimi ”HET” ”HATAIM”. Seurakunnan piirissä ei asia tee poikkeusta, kuten Kristianin kirjoituksesta voidaan todeta.

    ”AVON” tarkoittaa rikollista toimintaa, joka tuomitaan jo maallisenkin lain puitteissa.
    Tähän kategoriaan voidaan sijoittaa varkaudet, ilkivallan teko, ja esimerkiksi: Kun ihminen tappaa toisen, on synnin nimi ”AVON” Siis AVON-kategoriaan kuuluva toiminta on jo yhteiskuntaa pahoin tuhoavaa toimintaa.

    PESHA tarkoittaa tahallista tarkoituksellista toimintaa ilmoitettua Jumalan sanaa vastaan. Kun Esimerkiksi ihminen kapinoi Jumalaa vastaan, on synnin nimi ”PESHA”. Tämänkaltaisen toiminnan juuri, kapinan Vanhurskautta vastaan, on aina ylpeys.
    Näin on ollut sitten Sodoman, Gomorran, Pompejin, ja Herculaneumin päivien. ”PESHA” kutsuu aina esille Jumalan tuomion.

    Olen törmännyt logiikassani usein sanaan ”tuomio kirkko”, tuomiokapituli jned. Jos olen ”ymmärtänyt” evankeliumin sanoman oikein, ydin on Jumalan armossa, Jeesuksen sovitustyössä. Siksi tulisi nimityksen kuulua: ”Armon kirkko”. Niin kauan kuin kirkko ja kristillisyys suolaa maailmaa, niin kauan se julistaa Jumalan armoa. Jos se alkaa tuomita, voidaan se sijoittaa ”HET JA AVON” kategoriaan.

    Timo Wiss

  2. Tuomiokirkko ja tuomiokapituli on nimityksiä, mitkä ovat tullut keskiajalla. Se trkoittaa tässä yhteydessä pääkirkkoa ja pääkapitulia, eli niitä tärkeimpiä paikkoja kirkossa.
    Totta on että meidän tulee julistaa armon sanomaa, niin kauan kuin aikaa on. Tuomio kuitenkin kohtaa niitä jotka hylkäävät armon.

  3. Tuli tuossa vaan mieleen, että kuinka monta Jumalan valitsemaa miestä Raamatussa lankesi esim. murhaan, ja muihin järkyttäviin tekoihin, ja silti Jumala ei kutsumustaan heidän kohdalla katunut.. Olisi kiva tietää miten esim. Daavidia olisi kohdeltu tämän päivän seurakunnassa tekojensa jälkeen, ja kuinka moneksi vuodeksi hänet olisi hyljätty yksinäisyyteen ja erämaahan järkyttävänä hirviönä, joka ei kuulu meidän porukkaan.. no tässä vain minun ajatuksia – siunausta kaikille

  4. Rakkaat, kaikki ollaan tehty syntiä ja virheitä enemmän tai vähemmän, mutta kiitos Jeesus että et ole meitä silti hyljännyt, vaan antanut kaiken anteeksi. -Tässä Hilja Aaltosen laulu, teitä kaikkia siunaten. -Ari *** Saanko kerran lunta valkeemmaksi, saanko kirkkaudestas kirkkauden..

    Pääseekö oi Jeesus, vapahaksi luonas taakoitettu syntinen.
    Tätä tänään kysyn korpitiellä Missä harppu hauras valittaa.
    Ehkä aamullaa jo luonas siellä, Katsella saan iät Karitsaa.
    Yössä korven harppuani soitan, Jäinen tuuli särkee sävelen.
    Lankean, taas jälleen nousta koitan, Kotirannan rauhaan tähyilen.
    Saanhan kerran lunta valkeemmaksi, Saanhan kirkkaudestas kirkkauden.
    Pääseehän oi kerran vapahaksi Luonas taakoitettu syntinen.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.