Siirry sisältöön 
Kerjäläisiä kauppojen edessä, kerjäläisiä sairaalan edessä, kerjäläisiä jalkakäytävillä, kerjäläisiä metrojunassa. Heitä on kaikkialla.
Reilu kuukausi sitten rahatörppöjen kanssa varustautuneet romanikerjäläiset odottivat sunnuntaiaamuna helluntaiseurakuntalaisia Filadelfiakirkon ulko-ovien edessä. Vaikka kerjäläisiin on totuttu jo parin vuoden ajan Tukholman katukuvassa, helluntaitemppelin edessä heitä ei ollut nähty tähän mennessä.
Yllättävää oli se että löytyi niitä jotka avoimesti paheksuivat Pohjolan helluntailippulaivan eteen parkkeeranneita almunanojia. Oliko niin, että muualla heidän näkymisensä katukuvassa oli ok, mutta Herran temppelin edessä heitä ei haluttu nähdä?
Mikä on oikea suhtautuminen? Yleinen mielipide on se, että köyhiä tulee auttaa mutta monien mielestä apu tulee suunnata kerjäläisten kotimaahan ja saada päättäjät omassa maassaan puuttumaan olojen parantamiseen. Toisten mielestä apua tulee antaa kaikkialla. Entinen Ruotsin Radion pääjohtaja Peter Örn sanoi, että hänellä on aina pikkurahaa taskuissaan kun hän liikkuu kaupungilla. Hän ei ajattele mafian toimintaa, ei rikollisten mukana oloa, vaikka sellaisia kytköksiä voikin olla kerjäläisiin, vaan hän ajattelee tuhansien ja taa tuhansien ihmisten jatkuvaa hädän- ja puutteenalaisuuden arkea. Hänen valintansa on puolesta.
Raamattu puoltaa köyhien auttamista. Almunantaminen oli jokaiselle juutalaiselle itsestään selvyys. Apostolit evästivät Paavalia ja hänen tiimiänsä toimimaan pakanoiden parissa samassa hengessä: ”Meidän oli muistaminen köyhiä, ja juuri sitä minä olenkin ahkeroinut tehdä”, kirjoittaa Paavali.
Sananlaskujen kirjassa mainitaan: 19:17 Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa. 28:27 Joka köyhälle antaa se ei köyhdy.
Meille hyvissä oloissa kasvaneille pienen avun antaminen ei ole ongelma. Joku täällä elävä voi tuntea itsensä köyhäksi, kun yrittää saada rahat riittämään vuokraan, päiväkotimaksuihin, ruokaan ja autoon. Mutta jos tällainen köyhä asetetaan romanialaisen romanin rinnalle, tilanne kääntyy päälaelleen. Köyhästä tulee hetkessä upporikas.
Itse en ole päässyt niin pitkälle että molemmissa taskuissa olisi aina pikkurahaa. Mutta joskus voi olla auttamassa ilman rahaakin. Ica-kaupasta ulos tullessani kannoin käsissäni kassin lisäksi kahta wc-paperipakkausta. Tarjous oli niin hyvä että kaksi pakkausta sai lähes samaan hintaan kuin yhden. Kerjäläisnainen näki kantamukseni ja osoitti sormellaan niitä. Pysähdyin hänen eteensä ja hän katsoi silmiini sanoen vetoavasi: pliis!
Toinen wc-paperipakkauksista jäi tälle naiselle. Molemmat olimme tyytyväisiä. Varmaan Taivaan Isäkin.
Timo Hakkarainen