Virallisten papereiden allekirjoittamisen yhteydessä käytetään usein mainintaa kunnian ja omantunnon kautta, tai kuten tässä maassa sanotaan, ”på heder och samvete”.
Sillä tarkoitetaan sitä että ilmoitetut tiedot ovat totuudenmukaiset ja täydellisesti täytetyt. Toisin sanoen tällaiseen allekirjoitukseen pitäisi kaikkien viranomaisten pystyä luottamaan. Piste. Näin ei valitettavasti kuitenkaan aina ole. Vilppi ja veronkierto rehottavat kunniasta ja omastatunnosta huolimatta.
Onko tilanne uskovilla parempi? Miten luotettavaa meidän kanssakäymisemme on viranomaisten kanssa? Onko elämämme totuutta ”salatuimpaan saakka”? Sitä on hyvä pohdiskella.
Kun Paavali kuvaa syvää sääliään ja rakkauttaan heimolaisiansa israelilaisia kohtaan, hän vakuuttaa sen seuraavin sanoin: ”Vakuutan Kristuksen nimessä, että puhun totta, ja Pyhän Hengen valaisema omatuntoni todistaa, etten valehtele..”
Näiden sanojen takana on jo kohtalaisen runsaasti voimaa. Siinä Paavali vetää todistajakseen sekä Jumalan Pojan että Pyhän Hengen. Kristuksen nimessä ei yksinkertaisesti voi puhua enää omiaan ja mennä ohi totuuden. Pyhän Hengen valaisemaan omaantuntoon ei mahdu muuta kuin totuus.
Raamatun mukaan meidän puheemme ei saisi olla sekä ”on” että ”ei”. Meihin pitäisi pystyä luottamaan. Kohtaamme päivittäin tilanteita jolloin meidän kunniamme ja omantunnon rehellisyytemme pannaan koetukselle. Lähteekö kanssakäymisemme ja puheemme toinen toisillemme Pyhän Hengen valaisemasta omastatunnosta, johon ei mahdu mitään epärehellisyyttä, ei edes puolitotuuksia? Saatamme antaa lähimmäisestämme kauniimman kuvan kuin mitä todellisuudessa ajattelemme. Kohdatessamme henkilöitä joiden kanssa voi olla vaikeata löytää samaa ”aaltopituutta”, voimme parhaassa tapauksessa hillitä kielemme pahoilta sanoilta silloin kun olemme puhe-etäisyydellä mutta selän takana kielemme laulaa ihan jotain muuta.
Paavali opettaa totuuden tärkeydestä kanssakäymisessämme: ”Luopukaa siis valheesta ja puhukaa toinen toisellenne totta, sillä me olemme saman ruumiin jäseniä.” Totuuden kiertäminen vahingoittaa Kristuksen ruumista. Valheellinen kanssakäymistyyli syö Kristuksen ruumiin voimaa ja hyvinvointia. Totuuden kiertäminen ja puolitotuuksien viljely on lähimmäisen halveksuntaa. Kaikkein rakkaimpia kohtaan emme halua käyttäytyä epäsopivasti. Emme puhein, ei käytännön toimin.
Mutta Paavali meni vielä pidemmälle. Hän uskalsi vedota niin Jeesukseen kuin Pyhään Henkeen todistajina, ilmaistessaan rakkauttaan niitäkin kohtaan joita hän ei lähemmin tuntenut ja joista suuri osa jopa vastusti sitä evankeliumia jonka julistajaksi Paavali oli tullut. Hänellä ei ollut peiteltyä agendaa, hänen kaapeistaan ei löytynyt häpeällisiä luurankoja. Olkaamme mekin Kristuksen seuraajia, niin sanoissa kuin teoissa.
Timo Hakkarainen