Kurita minua!

Raamattu puhuu kurituksesta myönteisessä valossa. Se on jotain jota ilman kenenkään ei tulisi jäädä. Tämän päivän yhteiskunnassa asenne kuritukseen on täysin päinvastainen: kurituksen ja fyysisen väkivallan välille asetetaan usein yhtäläisyysmerkki. Siksi sitä ei ylipäätänsä saisi ilmetä enää kasvatuskeinona vaan pikemminkin tulisi hakea dialogia vanhempien ja lasten välillä, suostuttelua ja rakentavaa kaveruutta.

Raamattu puhuu siitä kuinka isämme kurittivat meitä ”vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta Jumala kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi hänen pyhyydestään.”

Jumala osaa kasvattaa meitä niin että siitä koituu pysyvää hyötyä. Jumalan pyhyys ja hänen taivaalliset ominaisuutensa eivät saa sijaa sydämissämme ilman että joudumme tekemisiin vastenmielisen kasvatuskeinon, kurituksen kanssa. Usein saatamme Jumalan lapsina odottaa iankaikkista elämää muutoksen aikaansaajana. ”Kerran vajaa lakkaa ja täydellisyys alkaa”, tavataan sanoa. Jumala on kuitenkin sitä mieltä että muutos täydellisyyttä kohden alkaa jo maan päällä.

Vanhan testamentin profeetta Jeremia, rukoili rukouksen joka ei ole niitä tavallisimpia: ”Kurita minua Herra, mutta kohtuudella.” Kyseessä ei ollut ymmärrykseltään pimentynyt mies joka puhui sekavia päästään. Hän oli oppinut ymmärtämään että kuritus tekee tilaa Jumalan vaikutukselle hänen elämässään. Sitä ilman hän ei halunnut jäädä.

Mikä voi olla kuritusta meille? Sairaus voi vetää meitä lähemmäksi Jumalaa. Elämän vastoinkäymiset saattavat olla Jumalan puhetta meille, joiden tarkoituksena on kiinnittää ajatuksemme enemmän Luojaamme. Jeesus puhuu vuorisaarnassa: ”Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valehdellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa.”

Yksi kurituksen muoto voi olla juuri tämä että Jeesuksen nimen tähden joudutaan kokemaan pilkkaa, häväistystä ja suoranaisia valheita. Ne ovat kipeitä kokemuksia joita ei mielellään rukoilisi elämäänsä. Jeesus menee kuitenkin niin pitkälle, että tällaiseen tuleen jouduttuaan Jumalan lapsen tulisi ”iloita ja riemuita, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa.”

Jos tällaiset elämän kurituksen muodot voi kääntää iloksi ja riemuksi, kyse on jo jonkinasteisesta Jumalan ominaisuuksien ja piirteiden asettumisesta ihmissydämeen. Sitä juuri Taivaallinen isämme haluaa että hänen omissaan alkaa näkyä taivaallista rakkautta ja anteeksiantamusta. Ja kykyä mennä elämässä eteenpäin jäämättä kiinni katkeruuden kurimukseen.

Timo Hakkarainen