Kuulemisen vastuu

Tunnettu sanonta kuuluu: ”Kun savolainen puhuu niin vastuu siirtyy kuulijalle.” Viisauden takana lienee ajatus siitä että savolainen puhuu paljon ja ovelasti ilman että siinä suorastaan annetaan varsinaista vastausta ongelmaan tai kysymykseen. Puhujan peitellyllä sanomalla estetään se että jouduttaisiin myöhemmin vastuuseen puhumisista.

Emme ehkä aina tule ajatelleeksi sitä, että kuulijoina meillä on aina vastuu siitä mitä kuulemme. Oli sitten kyseessä savolainen tai kuka muu tahansa. Tähän vuodenaikaan meitä muistutetaan siitä että jäät ovat monin paikoin vaarallisen heikot. ”Varokaa heikkoa jäätä” on viesti jonka kuultuamme tai luettuamme vastuu siirtyy meille itsellemme. Me voimme ottaa varoituksen vakavasti menemättä jäälle ollenkaan tai jos menemme, teemme tarvittavia varotoimenpiteitä.

Oikeastaan tuntuu täysin epäloogiselta ajatella, ettei meillä kuulijoina olisi vastuu siitä mitä kuulemme. Jollakin paikkakunnalla voi olla tapahtunut onnettomuus jonka tähden hengitykselle haitallista savua on päässyt ulkoilmaan. Tästä varoitetaan paikkakunnalla asuvia radiossa ja televisiossa ja kehotetaan asukkaita pysymään sisällä. Vastuu varoituksen noudattamisesta on täysin kuulijalla itsellään.

Luin joitakin päiviä sitten Jeesuksen opetuksesta kun hän puhui Kapernaumin ja Betsaidan haluttomuudesta tehdä parannusta. Nämä kaupungit olivat voimakkaammin kuin mitkään muut paikkakunnat Jeesuksen aikana taivaallisen sanoman kohteina. Jeesus puhui ja vaikutti näillä alueilla ahkeraan. Evankelista Matteus kertoo kuinka Jeesus torui näitä Galilean kaupunkeja siitä että vaikka nämä olivat saaneet nähdä Jeesuksen ihmetekoja enemmän kuin muut kaupungit, silti siellä olevat asukkaat eivät olleet valmiit kääntymään Jumalan puoleen.

Jeesus menee jopa niin pitkälle oikeitten mittasuhteitten löytämiseksi näiden kaupunkien kovakorvaisuudesta että ”jos sinussa tapahtuneet voimateot olisi tehty Sodomassa, se olisi pystyssä vielä tänäkin päivänä.”

Pelonsekaisin ajatuksin pysähdyn joskus, (vaikka pitäisi jatkuvasti!) kuinka paljon minä ja monet muut saamme kuulla Jumalan sanan opetusta. Meitä muistutetaan taivassanoman tärkeydestä, haastavista asioista, evankeliumin levittämisestä, kokonaan Jeesukselle elämisestä jne. Me olemme kuin Galilean kaupungit jotka saamme jatkuvasti kuulla ja joskus nähdäkin Jumalan voimatekoja. Olemme etuoikeutettuja. Istumme kunniapaikalla ja olemme todistamassa kerta toisensa jälkeen Kaikkivaltiaan Jumalan tekoja ja ajatuksia. Mutta mitä tapahtuu? Valitettavan usein ei mitään. Ihmisten hätä ei kosketa sydämiämme.

Työtoverini Petri puhui tänään sunnuntaina Nehemiasta. Hänen kuulemansa viesti Jerusalemin hädänalaisesta tilasta järkytti hänen mieltänsä niin että hän itki monta päivää. Hän suri kaupungin revittyjä muureja ja portteja ja niitä pakkosiirtolaisuudesta palanneita ihmisiä, jotka elivät suuressa kurjuudessa. Viesti kosketti hänen sisintään mutta mikä tärkeämpää, hän alkoi toimia tilanteen korjaamiseksi.

Meillä on vastuu kuulijoina. Harva maapallolla elävä ihminen saa kuulla niin usein elävää evankeliumia kuin me täällä Pohjolassa asuvat. Ei kai Jeesuksen tarvitse ottaa Betsaidan, Korasinin ja Kapernaumin rinnalle myös Tukholmaa ja muita paikkakuntia joissa Jumalan ihmeteot ovat seuranneet toisiaan? Jeesuksen voimatekojen ja opetusten tarkoitus oli synnyttää liikettä ja muutosta. Se on hänen halunsa tänäänkin.

Timo Hakkarainen