Siirry sisältöön 
Käväisimme pikakäynnillä Alajärvellä mummua tapaamassa. Sukuloinnin ohessa oli mahdollisuus lukea ja rentoutua muitten puuhien parissa. Tuli keskusteltua ja osittain tutkittua sukulaisten muuttoliikkeistä viimeisen 150 vuoden aikana.
Vaimoni kotipitäjästä lähti 1870-1914 välisenä aikana keskimäärin 76 asukasta vuodessa siirtolaisiksi, pääosin Amerikkaan ja Kanadaan. Ainoastaan pari muuta pitäjää koko Suomessa kokivat noina vuosikymmeninä niin raskaana muuttoliikkeen vaikutukset.
Laajemmassa kokonaisuudessa siirtolaisuus Pohjoismaista Pohjois-Amerikkaan käsitti noin 2,5 miljoonaa asukasta yhteensä. Oli kyliä joista lähti siirtolaisiksi aikovia enemmän kuin puolet kokonaisväestöstä. Kaikilla sama unelma: paremman elämän toivo. Noin kolmannes palasi aikanaan takaisin mutta kaksi kolmesta löysi kestävän tulevaisuuden vieraasta maasta ja kulttuurista.
Tänään maahanmuuttokysymykset ovat kuumimpia politiikan osa-alueita niin Ruotsissa kuin Suomessa. Suurten kansanliikkeiden vyöryessä asuinsijoillemme, tulemmeko aina ajatelleeksi että nykymaahanmuuttajat etsivät nyt turvapaikkaa sieltä josta aikoinaan merkittävä osa silloista väestöä lähti saman paremman elämän toivossa siirtolaisiksi kuin Fatima ja Mohammad tänään?
Tänään luemme ihastellen ja kosolti ylpeyttä tuntien niistä sukulaisistamme jotka viisi sukupolvea sitten uskaltautuivat jättämään kotiseutunsa ja lähtemään pitkälle matkalle suureen tuntemattomaan.
Tietämättä pääsisivätkö koskaan ylipäätänsä perille, ja puhumattakaan että esivanhempamme uskalsivat ajatella selviytyvänsä uuden mantereen uusista ja oudoista elämänhaasteista. Mutta he onnistuivat ja monista tuli merkittäviä yhteiskunnan rakentajia vieraassa ympäristössä. Yksi avainsyy sopeutumisessa oli vastaanottajamaan suopea suhtautuminen uusiin tulokkaisiin.
Olemmeko yhtä suvaitsevaisia suomaan mahdollisuudet tämän päivän pakolaisille ja maahanmuuttajille? Siitäkin huolimatta että maihimme rantautuneiden joukossa on myös niitä, jotka syyllistyvät törkeisiin rikoksiin ja täten aiheuttavat syvää vihaa niin itseään kuin omaa kansanryhmäänsä kohtaan.
Silti nykymaahanmuuttajat koostuvat valtaosin niistä ihmisistä jotka ovat jättäneet sodan runteleman kotimaansa siinä toivossa että uusi maa voisi tarjota heille turvallisemman elinympäristön ja paremmat asuinolosuhteet kuin mihin entinen kotimaa kykeni.
”Mitä toivotte ihmisten teille tekevän, tehkää se samoin heille”. Me voimme omalla asenteellamme olla helpottamassa niiden kymmenien tuhansien maahanmuuttajien elämää jotka ovat löytäneet asuinpaikkansa omista kaupungeistamme ja lähiöistämme. Samalla meillä on mahdollisuus kokea todeksi että antaessaan aina saa.
Suomalaisina meillä on vuosikymmenien pituiset perinteet siirtolaisiksi lähtemisestä. Olisiko nyt aika alkaa luoda uraa myös kunniakkaana ja lämpimänä maahanmuuttajien vastaanottajamaana?
Timo Hakkarainen
[divider style=”dashed”]