Siirry sisältöön 
On hämmästyttävää miten monta kertaa Raamattu kertoo Jeesuksen ja fariseusten yhteentörmäyksistä. Milloin oli fariseusten kritiikin aiheena Jeesuksen sapatin rikkominen, milloin Jeesuksen ajanvietto syntisten ja publikaanien kanssa. Milloin Jeesus sai fariseukset raivon valtaan sanomalla olevansa Jumalan poika, milloin he yrittivät saada Jeesuksen hänen sanoistaan kiinni. Näitä konflikteja juutalaisen hengellisen johdon ja Jumalan pojan välillä on tallennettu paljon ja kaikkiin neljään evankeliumiin.
Miksi näitä esimerkkejä on niin viljalti? Raamattu ei ole vain historian kirja vaan sen tarkoitus on toimia ajattomana, aina voimassa olevana ja kaikkien aikakausien ihmisille sopivana. Jotain opetettavaa näillä monilla kertomuksilla täytyy olla meillekin.
Uskon että meillä kaikilla on vaara saada farisealaisuuden tartunta. Ei vain kerran pari elämämme aikana vaan jatkuvasti. Ne tilanteet jotka on kirjoitettu Raamattuun paljastavat seikan, että fariseuksissa asunut mieli ei suinkaan ole kaukana meistäkään.
Raamattu kertoo, että Jeesus on parantamassa halvaantunutta miestä ja julistamassa hänelle synnit anteeksi. Silloin fariseukset ajattelivat sydämessänsä, että ei Jeesus voi antaa syntejä anteeksi, ainoastaan Jumala voi. Siihen Jeesus vastaa:” Miksi ajattelette sellaista sydämessänne”? Tässä on yksi hyvä esimerkki farisealaisuudesta vuosimallia 2012. Ajatukset eivät kuulu yksityiselämämme salaiseen piiriin, jossa meidän on lupa toimia niin kuin tykkäämme.
Meitä ei mitata yksinomaan puheittemme laadun mukaan vaan Jeesus haluaa puuttua mielipiteisiimme ja arvioihimme jo ajatusten tasolla. Raamattu puhuu siitä, että meidän ajatuksemme eivät ole salassa Jumalalta. Hän tuntee ajatuksemme jo kaukaa. Tarkoitus ei voi olla että Jeesus tyytyisi toimimaan ajatusten röntgenlaitteena vaan hän haluaa toimia myös lääkärinä joka operoi pois tarpeettoman.
Kuinka usein löydänkään itseni siltä paikalta, että ajatukset lähimmäisiä kohtaan tarvitsisivat pikaista Jumalan asioihin puuttumista. Minussa asuu kaksinaamaisuus. Ajattelen yhtä mutta joko puhun toista tai olen kokonaan vaiti. Mutta todellinen mielipiteeni on kuitenkin se mitä ajattelen. Ajatusten maailmassa tapahtuu jatkuvasti asioita joita emme haluaisi missään tapauksessa julkisuuden valokeilaan. Jos meidän sanomattomista ajatuksistamme tehtäisiin kirja, kuka pystyisi lukemaan sitä? Miten helposti me voimme tuomita toisemme. Tai loukkaantua toisiimme. Me ammumme haavoittavia nuolia jousestamme ja nuoltemme varasto on suuri.
Jeesus haluaa puhdistaa ajatuksiamme. ”Tutki minua Jumala, ja tunne minun ajatukseni. Ja jos minun tieni on vaivaan vievä, johdata minut iankaikkiselle tielle”. Näin rukoili kuningas Daavid. Meidän tulee myös valvoa, ettei salakavala farisealaisuus pääse myrkyttämään itseämme ja ympäristöämme.
Timo Hakkarainen