Siirry sisältöön 
Kun Raamattu kuvaa ihmiskunnan ja Jumalan välistä suhdetta se käyttää suhteen ilmaisemiseen kuvaa sulhasesta ja morsiamesta. Kyseessä on rakkaussuhde. Jumalan sormenjäljet näkyvät jokaisessa hänen luomassaan ihmisessä, olemme hänen omaisuuttaan, josta hän on palavasti kiinnostunut.
Salomo kuvailee Jumalan ja ihmisen välisen suhteen loppuvaiheita näin: ”Ihminen palaa tomuun ja henki palaa Jumalan tykö joka sen on antanut.” Tämä tulee kerran tapahtumaan kaikkien kohdalla. Elämämme on täysin Jumalan alullepanema ja hän tuntee kiinnostusta sitä kohtaan loppuun saakka. Jeesuksen veli Jaakob painottaa että ”Kateuteen asti hän halajaa sitä henkeä jonka hän pannut meihin asumaan.” Tuo sana ”kateuteen” merkitsee sanatarkasti ”mustasukkaisuudella”.
Olemme Jumalalle niin tärkeitä että hän rakastaa meitä mustasukkaisella rakkaudella. Mustasukkaisuus termi esiintyy siinä yhteydessä jolloin kahden rakastavaisen ihmisen rinnalle on nousemassa kolmas henkilö, joka yrittää varastaa toisen osapuolen rakkauden itselleen. Jumalan mustasukkaisuus on osoitus hänen aidosta rakkaudestaan ja se kiintymys ei voi hyväksyä mitään kolmatta osapuolta. Hänelle ei ole yhdentekevää että jokin hänen ja ihmisen väliin tunkeutuva vieras varastaa hänen morsiamensa sydämen.
Tiedämme ja tunnistamme tämän kolmannen osapuolen. Kyseessä on sielujemme vihollinen. Hän käyttää kaikkia mahdollisia keinoja houkutellakseen meidät pois Jumalan huolenpidon rakkaudesta. Hän käyttää aseinaan lihan himon voimaa, silmien halua ja elämän mahtailevaa tyyliä.
Tämä päivä jota elät nyt, on Jumalan lahja sinulle. Se on hänen rakkautensa osoitus. Hän välittää sinusta. Olet tärkeämpi hänelle kuin parhaimmassa mielikuvituksessasi voit kuvitellakaan. Luomistyössään hän antoi sinulle edellytykset löytää yhteys häneen joka synnyttää opetuslapsi Tuomaan kaltaisen aidon tunnustuksen, tämän tultua vakuuttuneeksi Jeesuksen ylösnousemuksesta: ”Minun Herrani ja minun Jumalani.”
Timo Hakkarainen