Naisen asema seurakunnassa ei ole ollut helppo kysymys käsitellä miesvaltaisille seurakunnan johdoille. Toisaalta yhteiskunnan puolelta tulee voimakkaat paineet naisten monipuolisemman ja laaja-alaisemman käytön puolesta. Naiset ovat aivan yhtä kyvykkäitä kuin miehet, heidän koulutustasonsa on yhtä korkea kuin miehillä, he osaavat organisoida ja johtaa, heillä on viisautta hoitaa vaikeita kysymyksiä.
Seurakuntatyössä johtoasemassa olevat miehet vetoavat silti tämän tästä Raamatun kohtiin, joissa naisen ei sallita opettaa, vanhimpia valitessa johtohenkilöiden tulee olla ”yhden vaimon miehiä”, eli jo tällä suljetaan naisilta mahdollisuus toimia seurakunnan johtotehtävissä. Hurskaat veljet vakuuttavat kuitenkin näkevänsä Jumalan tarjoamat soveliaat tehtävät naisille kuten ruoka- ja kahvitarjoilu, siivoustehtävät, pyhäkoulunopettajina toimiminen jne.
Vähänkin rehellisesti seurakuntatyön peiliin katsoville veljille tulee aika ajoin ongelmia. Jumala näyttää käyttävän naisia. Käyttää julistajina, johtajina, taitavina neuvonantajina ja viisaina mielipiteitten laukojina. Kriittiselläkin mielenlaadulla varustautuneet miehet joutuvat myöntämään että naiset ovat selviytyneet tyypillisistä miestehtävistä hyvin. Jopa monesti paremmin kuin he itse.
Silti edelleen seurakunnassa kytee kyseenalaistava mieli naisten palvelua kohtaan. Joku voi loukkaantua sydänjuuriaan myöten naispuolisen Jumalan lapsen tarjotessa ehtoollisleipää seurakunnan miespuolisille jäsenille. Siinä määrin, että he kieltäytyvät ottamasta vastaan Jeesuksen muistoaterian siitä yksinkertaisesta syystä että henkilö sattuu olemaan nainen.
Faktat ovat kiistattomat että naiset selviytyvät mainiosti heille uskotuista tehtävistä. Seurakunnan opettamista ja johtamista myöten. Menneellä viikonlopulla seurakunnassamme vieraili ns. Tulimummot. He puhuivat, opettivat ja profetoivat. Läsnä olleet kuulijat kokivat Jumalan voimakkaan kosketuksen heidän palvelutehtävän kautta. Jumala puhui, hän valtuutti, hän käytti näitä naisia suureksi siunaukseksi.
Jotain outoa tässä on. Jumala sanoi luomistyönsä päätteeksi että kaikki oli ”sangen hyvää”. Mitä tahansa hän oli luonut, jälki oli hyvää. Hän oli tyytyväinen myös naiseen. Hän teki vaimon miehelleen avuksi. Tämä kohta on monesti tulkittu siten että nainen tekee sitä mikä miehiltä ei onnistu. Harvemmin tullaan ajatelleeksi sitä että ns. miesten tehtävät voivat myös tarvita täydentämistä. Naiset voivat täydentää puhumisessa, johtamisessa ja yleensäkin papillisessa palveluksessa. Tuskin innokkainkaan miesasian ajaja kuvittelee että seurakunnan johtaminen ja opettaminen sujuu riittävän täydellisesti heidän toimestaan. Paremmin selviydyttäisiin aikamme suurissa haasteissa jos uskottaisiin että naiset on annettu miehille avuksi. Myös puhumisen, opettamisen ja armolahjojen käytössä. Siinä missä miehet eivät selviydy, eivät tavoita puhumisellaan kaikkia, siinä Jumala tarjoaa naisia avuksi.
Eikö olisi jo aika alkaa katsoa Jumalan täydellistä luomistyötä siinä valossa että Jumala haluaa käyttää naisia siinä missä miehiäkin? Myös seurakunnallisissa tehtävissä. Mennyt viikonloppu osoitti sen selvästi. Tulimummojen mukana liikkuu myös rukoustiimi joka koostuu naisista. Hyvin haasteellisessa rukouspalvelutoimessa Jumala käyttää naisia suureksi siunaukseksi – myös veljien kysymysten kohdalla.
Tsemppiä naiset!
Timo Hakkarainen