Siirry sisältöön Vanhasta testamentista löytyy Ruut niminen kirja. Noomi on sen kirjan yksi päähenkilöistä. Noomi tarkoittaa ”onnellinen”. Nimestään huolimatta Noomi sai kokea kovia elämässään. Nälänhätä ajoi hänet ja hänen miehensä muuttamaan siirtolaisina Mooabiin. Sinne tultuaan jonkin ajan päästä hänen miehensä kuoli. Perheeseen oli syntynyt kaksi poikaa, pojat avioituivat mutta pian hekin kuolivat.
Noomi jäi yksin miniöittensä kanssa. Monien eri vaiheiden päästä hän palaa takaisin Beetlehemiin, josta hän nälänhädän pakottamana oli lähtenyt vuosia aikaisemmin paremman tulevaisuuden toivossa vieraaseen maahan.
Kaupungin naiset hämmästyivät vanhentunutta naista ja huudahtivat: Onko tämä Noomi? Johon tämä vastasi: Älkää enää kutsuko minua Noomiksi vaan Maaraksi (murheellinen).
Elämä tuntuu monesti tunteettoman kovalta. Vastoinkäymiset seuraavat toistaan, valonpilkut ovat harvassa ja lopulta ollaan alistuttu hyväksymään kovan onnen kohtalo omalle osalleen. Elämä joka piti olla valoisaa ja onnellista on kääntynyt raskaaksi murheen ja huolten täyttämäksi arjen harmaudeksi. Epäoikeudenmukaista. Miksi juuri minä olen kovien iskujen maalitauluna? Asenteellisesti Noomin nimi alkaa tuntua väärältä, Maara vastaa sen sijaan osuvasti elämän karvasta sisältöä.
Mutta Noomi ei tiennyt mitä mutkan takana odotti. Elämän kirjan viimeistä lukua ei ollut vielä kirjoitettu valmiiksi. Raskaita menetyksiä ei Noomi voinut unohtaa, mutta painajaismaisen yön jälkeen tuli vihdoin kuitenkin aamu. Toivon täyttämä huomen. Tulevaisuuteen ratkaisevasti vaikuttava orastava siemen. Noomi sai pitää sylissään miniänsä Ruutin poikaa Oobedia, kunings Daavidin isoisää. Kirjan loppuosassa kerrotaan kuinka Beetlehemin naisten mielestä Oobed oli itse asiassa Noomin poika.
Mikä käänne onnettoman Noomin elämässä. Hän, jolla ei hetkeä aiemmin ollut mitään, pitää Vapahtajamme Jeesuksen sukupuuhun kuuluvaa Oobedia sylissään!
Älä sinäkään suostu vaihtamaan nimeäsi pois. Älä hyväksy ajatusta että sinut on määrätty kärsimään ja kitumaan. Jumalan yhteydessä on löydettävissä aina uuden päivänkoiton toivo.
Timo Hakkarainen