Siirry sisältöön 
”Kyllä minäkin uskoisin Jumalaan, jos näkisin hänet.” Näin moni ihminen perustelee kielteistä suhtautumistaan Jumalaan. Kun kerran häntä ei voi nähdä, ei silloin uskota koko hänen olemassaoloonsa.
Näkymättömästä ei voi tehdä johtopäätöstä ettei jotakin ole. Ilmassa olevaa typpeä ja happea emme näe, mutta silti ne ovat olemassa. Jos näin ei olisi, kuolisimme heti.
Raamattu ilmoittaa että Jumalaa ei kukaan ole nähnyt, Joh.1:18, eikä häntä voida nähdä, 1Tim.6:16. Mooses halusi nähdä Jumalan kirkkauden mutta Jumala sanoi että hän asettaa Mooseksen kallion rotkoon ja peittää tämän kämmenellään kun hän menee siitä ohitse.
Emme näe häntä, silti kirkoissa ja rukoushuoneissa kokoontuu joka viikko miljoonittain ihmisiä ja Jumala on heidän kokoontumisensa pääsyy. Pietari menee jopa niin pitkälle että hän sanoo, 1Piet.1:8, Häntä te rakastatte vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte vaikka ette nyt häntä näe ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla. Siis ei ole kyse vain siitä että uskomme näkymättömään Jumalaan vaan että myös rakastamme näkymätöntä.
Näkymätön Jumala ei ole kaukana yhdestäkään meistä vaan ”hänessä me olemme ja liikumme ja elämme.”
”Avuksesi huuda minua hädän päivänä niin minä tahdon auttaa sinua…”. Jumala on aina läsnä vaikka hän on näkymätön olemukseltaan. Hän voi tuntua poissa olevalta, piittaamattomalta, mutta hän on lähempänä ja todellisempana kuin osaamme aavistaa.
Emmauksen tien kulkijat puhuivat poissaolevasta Vapahtajastaan vaikka hän kulki kilometritolkulla heidän vierellään.
Näkymätön Jumala ei ole sama asia kuin että Jumalaa ei olisi olemassa. Hänen Jumaluutensa yksi piirre on juuri siinä että emme näe emmekä aina ymmärrä hänen suuruuttaan. Silti hän on todellinen juuri tällä hetkellä elämässäsi. Raamatun mukaan kaikki näkyväinen on ajallista mutta näkymätön on iankaikkista. Jumala on pysyvä, muuttumaton ja varma. Hänen varaansa kannattaa rakentaa elämä tänäkin päivänä.
Timo Hakkarainen