Rakas Raamattu

Olemme pitäneet kristinuskon peruskurssia maahanmuuttajaystävillemme. Mukaan tuli viime kerralla naishenkilö, joka ei ole ollut kurssilla aiemmin. Sitä vastoin hän on kyllä ollut yleisissä Öppet Hus- tilaisuuksissamme mukana ja osoittanut avoimen kiinnostuksensa hengellisiä asioita kohtaan.

Ojensimme hänelle lahjaksi Raamatun ja sanoimme että hän voi kirjoittaa sisälehdelle oman nimensä. Tämän tehtyään hän painoi Raamatun rintaansa vasten ja suuteli sitä hellästi. Kaikesta pystyimme päättelemään että hän ei mielestään pitänyt nyt käsissään mitä tahansa kirjaa.

Sitten hän kertoi, että päivä on saattanut olla muuten raskas ja vaikea, mutta joka kerta kun olemme puhuneet näissä Öppet Hus-illoissa Jeesuksesta, hänen sisimpäänsä on tullut rauha ja ilo. Raamatun Jeesus on koskettanut hänen sydäntänsä.

Kuunnellessani ja katsellessani häntä tulin itse liikuttuneeksi ja Jumalan henki puhui omalle sydämelleni. Meillä suomalaisilla on ollut mahdollisuus lukea Raamattua omalla äidinkielellämme vuosisatoja ja nykyisin löytyy jopa pienellä suomen kielellä käännöksiä pilvin pimein. Monella kristityllä saattaa olla useita Raamattuja kotonaan. Mutta osaammeko arvostaa tätä Jumalan sanaa? Kuinka moni tarttuu Raamattuun tällä kunnioituksella ja hellyydellä niin kuin tämä maahanmuuttajanainen teki?

Raamatun ainutlaatuisuus tekee siitä erilaisen kirjan. Sen koskettava, parantava ja puhutteleva vaikutus on aina ulottuvillamme avatessamme sen kannet. Monet elämän pulmat ja harmit pystyisimme väistämään ja torjumaan, jos sana saisi tehdä työtänsä jokapäiväisessä elämässämme. Maahanmuuttajaystävämme oli ymmärtänyt Jeesuksen vaikutuksen rauhaa tuovana elementtinä elämäänsä. Vaikka siinä oli varmasti jotain uutuuden viehätyksen ihastusta ja ensirakkautta, ei meidän pitkään mukana olleiden pidä erehtyä ajattelemaan että tämä ei olisi mahdollista meidänkin elämässämme. Raamattu ei ole tyhjiin ammennettu kirja! Ei kenenkään kohdalla.

Timo Hakkarainen