Siirry sisältöön Rauhan palkinnon saaja on julkistettu vuodelle 2010. Tällä kertaa raati oli päätynyt kiinalaisen toisinajattelijan palkitsemiseen. Kiinan harmiksi ja muun maailman riemuksi.
Rauhaa ja oikeudenmukaisuutta arvostavien miesten ja naisten ansiot on huomattu yli sadan vuoden ajan, sillä vuodesta 1901 palkinto on ollut jaossa. Kun televisiossa näytettiin viimeisen kymmenen vuoden yhteenveto palkituista, ei voi muuta sanoa kuin että nimekkäistä miehistä on kyse.
Luulisi että jotain pysyvää rauhaa eteen olisi jo saavutettu. Jos ajatellaan miten paljon eri henkilöt ja rauhanjärjestöt ovat nähneet vaivaa vuosikymmenien aikana sotien ja selkkausten loppumiseksi, niin luulisi todella tuloksien olevan jo nähtävissä. Mutta jostain syystä käteen ei ole jäänyt kuin kaluttu luu.
Onko Nobelin palkinnon saajilla ylipäätänsä merkitystä pysyvän rauhan saavuttamiseksi? Onko koko juhlallinen palkintogaala yhtä tyhjän kanssa? Yksi suurjuhla lisää poliittiselle ja kulttuurikermalle!?
Jeesuksesta sanotaan että hän on rauhanruhtinas. Hän sanoi opetuslapsilleen kerran: ”Minun rauhani minä annan teille, en minä anna niin kuin maailma antaa.” Näistä sanoista voi tehdä sen johtopäätöksen että Jeesuksen antama rauha on eri tasoista kuin maailmassa koettava rauha.
Sisäinen rauha lepää vahvemmalla pohjalla ja perustuksella kuin poliittiset ratkaisut rauhan löytymiseksi. Jos ihminen on rauhassa sisäisesti, silloin voidaan odottaa tuloksia myös kansallisesti ja kansainvälisissä yhteyksissä. Sisäinen rauha on seurausta siitä tilasta, mikä syntyy kun syntinen ihminen löytää ratkaisun omantunnon ongelmiin. Synti ei enää syytä, anteeksiantamus Jeesuksessa johtaa sisäisen rauhan löytymiseen. Rauhan palkinto pitäisi ojentaa vuodesta toiseen rauhanruhtinaalle Jeesukselle Kristukselle.
Timo Hakkarainen