”Älä pelkää, Sakarias, sillä sinun rukouksesi on kuultu.” Nämä sanat lausui enkeli papille nimeltä Sakarias, Johannes Kastajan tuleva isä. Lääkäri Luukas kertoo evankeliumissaan että Sakarias eli kaikin puolin nuhteetonta ja hurskasta elämää yhdessä vaimonsa, Elisabetin, kanssa mutta heillä ei ollut lasta ja nyt he olivat molemmat jo iäkkäitä.
Kuinka monta vuotta Sakarias oli rukoillut? Emme tiedä mutta kyse on ollut varmasti useista vuosista. Kun nuori pari huomaa että toivottua odotuksen aikaa ei ala kuulua ja ikä lähestyy normaalin lapsen odottamisen ylämarginaaleja, viimeistään silloin rukousaihe alkaa nousta jokapäiväiseksi. Jostain syystä toivottua tulosta ei vaan silti saatu. Pappispariskunta joutuu raskain mielin hyväksymään että he jäivät lapsettomiksi. Mitä tapahtuu heidän rukousaiheensa kanssa? Tämä rukousaihe putoaa heidän listaltaan pois. He toteavat, että Kaikkivaltias ei jostain syystä suonut heille perillistä ja näin ollen he järkevinä ja hurskaina Herran palvelijoina taipuvat luonnollisesti Jumalan tahtoon. Elämässä toki riittää rukousaiheita, vaikka tähän, heidän elämänsä lähimpään tarpeeseen ei toivottua vastausta tullutkaan.
Mutta kun asia on jo haudattu, silloin yhtäkkiä ilmestyy Herran enkeli suitsutusalttarin vieressä pappi Sakariaalle: ”Sinun rukouksesi on kuultu. Vaimosi Elisabet synnyttää sinulle pojan…”
Rukoukset oli silti kuultu. Ne olivat edelleen ajankohtaiset. Vaikka Sakarias oli jo jättänyt rukousaiheensa, Jumala ei ollut siirtänyt Sakariaan ja Elisabetin kaipausta pois edestään. Hän lähetti sanansaattajistaan arvostetuimman, Gabrielin, liikkeelle! Heille piti kertoa että heidän rukouksiinsa oli tulossa vastaus. Nyt oli Jumalan aika.
Jumala on ihmeellinen. Kuka ymmärtää hänen viisauttaan ja toimitapojaan? Sen voimme kuitenkin oppia, että Jumalaa kannattaa aina rukoilla. Ja kun rukoukset on viety hänen eteensä tosimielessä, ne vaikuttavat senkin jälkeen kun ihmisen toivo on jo sammunut!
Saatat elää juuri tällaisessa elämänvaiheessa. Olet rukoillut, odottanut ja pettynyt. Nyt hiivit alistuneena hiljaiselosi luolaan, todeten lakonisesti että ”ei se ollut Jumalan tahto elämässäsi.” Älä ole niin varma! Kuka tietää, onko joku taivaallinen sanansaattaja lähtökuopissaan, odottaen vain Kaikkivaltiaan käskyä päästä tuomaan sinulle kauan odotettu rukousvastaus. Vaikka olisit jo antanut periksi, se ei tarkoita sitä, että Jumalan aika on ohi.
Sakarias ei uskonut. Hänen ajatusmaailmaansa ei enää mahtunut Jumalan ihmettä. Jumala joutui ”näpäyttämään” epäuskoista palvelijaansa viemällä häneltä puhekyvyn vajaaksi vuodeksi. Sakariaan tehtävä oli levittää uskoa ja luottamusta kansalle. Nyt hän oli itse joutunut epäuskon loukkuun.
Hyvä ystäväni, Jumalalle on kaikki mahdollista. Asiasi on hänen edessään juuri nyt. Muista, myös sinun rukouksesi on kuultu.
Timo Hakkaainen