Siunauksen voima

Siunaus esiintyy Raamatussa usein. Sen alkulähde on Jumalassa. ” Kun Jumala loi ihmisen, teki hän hänet Jumalan kaltaiseksi. Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi ja siunasi heidät.”

Sen jälkeen siunauksen pyytäminen näkyy toistuvana toimenpiteenä Raamatun lehdillä. Ehkä tunnetuin esimerkki löytyy tilanteesta, jolloin Iisak siunasi poikansa Eesaun ja Jaakobin. Hebrealaiskirjeen mukaan Iisak suoritti siunauksen uskon kautta ja sen vaikutus ulottui tulevaisuuteen saakka.

Mitä siunauksessa tapahtuu? Näemme selvästi yllä olevista Raamatun kohdista, että Jumala haluaa siunata ihmiselämän. Kun Jumala oli päättänyt oman luomistyönsä, Raamattu toteaa että Jumalan mielestä ”se oli sangen hyvää”. Tämän antamansa kiitettävän arvosanan käytännön seurauksena Jumala jakoi jotain itsestään heihin. Hän siunasi heidät. Siunaus sisälsi Jumalan mielisuosion, rakkauden ja huolenpidon. Yksi siunauksen muoto oli luonnollisesti myös heidän kykynsä lisääntyä. Jumalan siunaus on aina vahvasti elämäntäyteinen.

Esiintyykö siunaamista seurakunnissamme tänä päivänä? Jos ajatellaan siunaus-sanojen käyttöä sanavarastoissamme, siunauksen pitäisi olla erittäin todellinen ja läsnä oleva. Toivotamme toisillemme siunausta tämän tästä. Eri asia on, tarkoitammeko sitä mitä sanomme? Kun hyvästelemme toisemme, uskovien parissa käytetään usein sanaa, ”siunausta”. Jos tällä tarkoitamme mitä sanomme, eli toivotamme toisillemme menestystä ja Jumalan mielisuosiota, tapa on hyvä. Mutta asialla on toinenkin puoli. Siunaus-sanasta voi tulla meille ”hei”- tai ”näkemiin”-tervehdyksen korvike. Se kuulostaa jotenkin sopivammalta uskovien keskuudessa.

Jos sanalla ei tarkoiteta mitä sanomme, sen käytöllä ei ole merkitystä. Siunauksen varsinainen ulottuvuus on siinä, että se vaikuttaa tulevaisuuteen. Lapsen siunaamistilaisuudessa tämä ehkä tulee selvimmin esille. Vanhemmat tuovat lapsensa siunattavaksi sen mallin mukaan, jonka löydämme Raamatussa Jeesuksen toiminnassa. Mutta olisiko syytä löytää edes jonkinlainen tasapaino aikuisille osoitettujen siunaustoivotusten ja nousevan polven osaksi tulevasta siunauksesta? Jos ketkä, niin lapset ja nuoret tarvitsevat meidän esirukouksiamme ja siunausten pyytämistä ja välittämistä. Koskeehan siunaus tulevaisuutta, kuten Eesaun ja Jaakobin kohdalla näimme.

Isät ja äidit, seurakunnan työntekijät ja vanhimmat: Siunataan nousevaa polvea asenteellamme ja sanoillamme. Jaetaan sitä mielisuosiota, jota Jumala tuntee luomaansa ihmistä kohtaan, myös lapsille ja nuorille. Jumalanpalveluksissamme voisimme vallan hyvin omistaa enemmän aikaa siunaamista varten. Esirukousta ja Jumalan siunauksen pyytämistä lapsia ja nuoria varten. He tarvitsevat sitä tänä päivänä ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Jeesuksen syli oli avoin nuorelle väelle hänen maanpäällisen elämänsä aikana. Niin seurakunnan syliin pitäisi myös mahtua lapset ja nuoret säännöllisesti, ei vain lapsen siunaamistilaisuudessa.

Timo Hakkarainen