Suurperheen isä

Kristikunnan tunnetuin rukous on epäilemättä ”Isä meidän-rukous”. Sitä rukoillaan yksin ja yhdessä kirkoissa ja seurakunnissa. Jeesus opetti aikanaan kuulijoille tämän rukouksen liittäen siihen vielä nämä saatesanat: Rukoilkaa te siis näin.

Emme ehkä aina tule ajatelleeksi miten avarakatseinen ja laajasydäminen Jeesus oli. Kuinka moni todella voi kääntyä Jumalan puoleen kutsuen häntä samalla Isäksi?

Isällä on monenlaisia lapsia. Eri kansoihin, kieliin, heimoihin ja rotuihin kuuluvia lapsia. Eri tavalla hengellistä elämäänsä harjoittavia lapsia. Jumalan lapset eivät ole kloonattuja kopioita toisistaan. On olemassa erilaista teologista ymmärtämistä. Jotkut ymmärtävät lapsikasteen oikeaksi ja luovuttamattomaksi totuudeksi. Heidän rinnalleen astuvat uskovien kasteen kannattajat ja molemmat ryhmät rukoilevat hartaasti ”Isä meidän-rukousta.

Itämeren toisella puolella Venäjän ja entiseen Neuvostoliittoon kuuluvien kansojen parissa esiintyy laajasti ns jalkojen pesua, joka ilmeni jo Raamatun aikana. Lännen seurakunnissa tämä uskon harjoituksen muoto on hylätty. Mutta erilaisista uskonelämän painotuksista huolimatta niin idässä kuin lännessä lähestytään Kaikkivaltiasta Jumalaa sanoilla ”Isä meidän”.

Mutta ne tiedämme tilastoista että Jumalaa rukoillaan enemmän kuin mitä ihmisiä käy seurakunnissa ja kirkkojen järjestämissä jumalanpalveluksissa. Lähes joka viides ihminen Ruotsissa rukoilee joka viikko. Silloin puhutaan jo miltei kahdesta miljoonasta ihmisestä. On syytä olettaa että monien näiden ihmisten rukous on ”Isä meidän” koska se parhaiten tunnetaan. Voivatko nämäkin ihmiset lähestyä Jumalaa kutsumalla häntä Isäksi?

Jeesus kertoi temppeliin menneistä kahdesta rukoilijasta. Fariseuksesta ja publikaanista. Fariseuksen kuva publikaanista ei ollut kunnioitusta herättävä. ”Jumala minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, riistäjät, väärämieliset, huorintekijät, en myöskään sellainen kuin tuo publikaani.” Voi olla että edellä fariseuksen luettelema syntilista sopi kokonaisuudessaan hänen mielestään publikaaniin.

Publikaani rukoili: Jumala, ole minulle syntiselle armollinen. Jeesuksen yhteenveto oli yllättävä: Publikaani meni kotiinsa Jumalan hyväksymänä, fariseus ei. Mitä voimme oppia tästä? Monissa kodeissa, monien yksilöiden elämässä asuu vilpitön Jumalkaipuu. He myöntävät virheensä, he tietävät syntisyytensä mutta lähestyvät silti Jumalaa omana armahtavana Isänään. Onko heillä oikeutta siihen? On. ”Joka itsensä ylentää, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään.”

Jumalalla on suuri perhe. Sen perheen rajat eivät aina mene seurakuntien ja kirkkokuntien mukaan. Muistetaan Jeesuksen sanat: ”monet viimeiset tulevat ensimmäisiksi”.

Timo Hakkarainen