Synnistä vapaaksi! Osa 2

Edellisen ”viikon sanan” ydinkohta oli siinä, että Jeesuksen saatua voiton synnistä ja kuolemasta, myös me olemme kuolleet synnille ja sen juonille. Niin kuin Jeesus herätettiin kuolleista isän kirkkauden voimasta, niin tulee meidänkin vaeltaa uudessa elämässä, jossa synti ei enää jatkuvasti langeta meitä. Tämä uusi elämä on elettävissä uskon kautta, miettien Jumalan sanan valossa, mitä Jeesus todella on tehnyt puolestamme ristin työssä. Room. 6.

Paavali painottaa myös hautaamisen merkitystä kuoleman jälkeen. Kasteessa olemme haudatut Kristukseen. Hautaaminen suoritetaan kuoleman vahvistamisen jälkeen. Hautaus on merkki siitä että vanha ihmiselle sanotaan lopulliset jäähyväiset. Hautaus toimitetaan yleensä hautausmaalla. Haudalle laitetaan hautakivi kertomaan vainajan syntymä- ja kuolinpäivämäärästä.

Jotkut sanovat että hautausmaalla kummittelee. Eli henkilö joka on haudattu ja todennettu kuolleeksi, ilmestyy silti kummituksen muodossa ja antaa ikään kuin sellaisen kuvan että ”en minä kokonaan ole kuollut”. Joitakuita ihmisiä haamut tuntuvat vaivaavan ihan erityisesti. Ryhtymättä sen enempää syventymään haamujen olemassaolon syihin, totean kuitenkin, että sielunvihollinen käyttää usein uskovan kohdalla ”kummitustaktiikkaansa.”

Raamattu sanoo selvästi että Jeesuksen kuoleman kautta ja isän ylösnousemusvoiman ansiosta, hän on kokonaan kuollut synnin vallalle ja samoin Herraan uskova voi lukea tämän siunauksen itsellensä. ”Niin pitäkää tekin itsenne synnille kuolleina”. Meillä on oikeus siihen Raamatun valossa. Mutta sielunvihollinen tietää että sillä on yksi vahva alue jossa se voi operoida, se on meidän ”kuolevainen ruumiimme”. Se ei koskaan tule perimään Jumalan valtakuntaa, se on tarkoitettu vain tätä aikaa varten.

Tämä kuolevainen ruumiimme on osa elämäämme, jonka herruutta etsii sekä Jumala että sielunvihollinen. Jälkimmäinen yrittää pettää meitä kun se on saanut lankeamaan meidät syntiin, että ”et sinä ole todellisuudessa kuollut”. Kysymys on, annammeko Raamatun sanan vai kuolevaisen ruumiin synnillisten taipumusten muodostaa käsityksemme asiasta? Jos me olemme kuolleet Kristuksen kuolemassa ja kasteessa haudatut häneen, niin meidän pitäisi uskaltaa uskoa, että kuollut mikä kuollut. Jos vihollinen tulee ”kummittelemaan” elämässämme, sitä ei voi torjua millään muulla kuin Raamatun sanalla.

Lankeemus on mahdollista uskoontulon jälkeenkin, mutta ”jos joku teistä syntiä tekeekin, meillä on puolustaja isän tykönä.” Ei Jumalan työ siihen kaadu meidän kohdallamme että lankeemus tapahtuu. Silloin isä katsoo meitä Jeesuksen täydellisen työn kautta ja näkee meidät veren puhdistamina. Toinen asia on kuitenkin se, että mitä enemmän Raamatun sana alkaa olla sisäistettynä meissä, sitä enemmän me muutumme Jeesuksen kaltaisuuteen. Vajavaisina loppuun asti, mutta monilla heikoilla alueillamme kuitenkin voittoisaan kasvuun päässeinä.

Timo Hakkarainen