Siirry sisältöön Kesälomat ovat useimmilla meistä takanapäin. Toivottavasti olet saanut ladata akkujasi syksyn monia vastuita ja velvoitteita ajatellen. Työ imee voimavaroja, opiskelu vaatii keskittymistä ja motivaation ylläpitämistä, pienet lapset (ja miksei vähän vanhemmatkin) pitävät huolen siitä, että liiat lepohetket saa unohtaa.
Kun arkielämän pyörä pyörähtää käyntiin, sen vauhdin hiljentäminen ei suinkaan ole yksinkertaista. Siksi on paikallaan, että mietimme, mitä vapahtajamme Jeesus sanoo kuorman kantamisesta ja levosta. ”Tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.”
Ei Jeesus sitä tarkoittanut, että hänen kuulijansa jättäisivät työn ja arkiset paineet ja pakenisivat hänen helmaansa lepäämään. Raamattu on hyvin yksiselitteinen siinä, että ihmisen osa on työ ja vaivannäkö. Kysymys täytyy olla siitä, että Jeesus voi antaa arkisten paineiden alla elävälle ihmiselle niin vahvan sisäisen perustan, että siltä voi ponnistaa iloiten ja energiaa täynnä arkisiin haasteisiin.
Mistä sen voi löytää? Mikä voi olla ratkaisu kysymykseen, joka jo nyt painaa monen kulkijan hartiat kumaraan: Miten jaksaa taas tämän uuden työkauden?
Jeesus tarjosi aikansa uupuneille ja huolien kuormittamille ihmisille avun. Nainen Sykarin kaivolla sai kuulla Jeesuksen sanat: …joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.”
Naisen elämä oli palanut pahasti karrelle. Ulkoinen jano ajoi hänet kaivolle vettä noutamaan mutta Jeesus näki hänen sisimmässään sisäisen janon, joka ei saanut tyydytystä sen hetkisestä elämänmallista. Irralliset suhteet lisäsivät vain hänen kaipaustaan kestävän avun löytämiseksi.
Jeesuksen sanat synnyttivät lähteen naisen sydämessä. Lähteen, joka alkoi kummuta rauhaa ja elämän energiaa elävän Jumalan yhteydessä. Onnea ei tuo raha, ei moraalinen vapaus. Nainen ymmärsi ratkaisevan eron vedenhaun ja lähteen välillä. Kaivolta piti päivittäin noutaa uutta vettä jokapäiväisiin tarpeisiin kun sen sijaan lähde puhui hänen sisimmässään olevasta pysyvästä energian aikaansaajasta.
Vain Jeesus voi antaa sisäisen levon. Ihminen ilman Jeesusta on etsijä, janoinen, tyytymätön ja tyhjä. Suhde elämän antajaan ja sen ylläpitäjään puuttuu. Tämän puuttuvan yhteyden Jeesus on valmis antamaan kaikille uupuneille ja kuormitetuille. Uskomalla Herraan Jeesukseen ja syntien anteeksiantamisessa sinulle tarjotaan peruslepo ja rauha. Se on todellinen voimanlähde myös arkisiin haasteisiin.
Timo Hakkarainen