Ei tarpeettomia nuotteja

Syyskuun viimeisenä päivänä tuli kuluneeksi tasan 60 vuotta suuren säveltäjämestarin Jean Sibeliuksen hautajaisista. Viimeiset 30 vuotta elämästään hän vetäytyi yksinäisyyteen Ainolaan ja hän sulkeutui vain lähimpiensä pariin. Hän oli varsin vastahakoinen jopa torjuva antamaan mitään haastatteluja mutta yhden poikkeuksen hän teki 1948. Yleisradion toimittaja tutustui Tuusulan merkittävään kulttuurimaisemaan jossa monet taidemaalarit ja kirjailijat ovat vaikuttaneet ja asuneet. Tällaisella käynnillä toimittaja onnistui saamaan Sibeliukselta 10 minuutin haastattelun. Sibeliuksen vastaukset olivat lyhyitä jopa vähän töksähteleviä ja kaikesta huomasi että ei hän kovin ihastunut ollut tuohon haastattelutuokioon. Viimeinen kysymys jonka toimittaja esitti hänelle, kuului näin:

”Jos joku nuori säveltäjä tai säveltäjäksi pyrkivä kysyisi teiltä, professori Jean Sibelius hyviä neuvoja omaan kehitykseensä musiikin parissa, mitä sanoisitte?”

Sibeliuksen vastaus oli tämä: ”Kun kirjoittaa nuotteja yksikään nuotti ei saa olla tarpeeton. Jokaisella nuotilla tulee olla oma merkityksensä.”

Kun kokonaiseen sinfoniaan mahtuu tuhatmäärin nuotteja, vastaus voi tuntua hätkähdyttävältä. Samalla voimme aavistaa että kun liikutaan musiikin huipputasolla, mottona oli ainakin Sibeliuksella: Vain paras on riittävän hyvä.

Mielestäni tässä on mietittävää meille ”tavallisille”. Hyvä pyrkimys on panna kaikki peliin silloin kun teemme jotain. Oikeastaan tämä ajatus pitäisi olla itsestään selvä kun tiedämme, että teemme työtämme Jumalalle. Paavali muistuttaa tästä teemasta sanomalla: ”Mitä teettekin, tehkää se täydestä sydämestä, niin kuin tekisitte sen Herralle, eikä ihmisille.”

Kun astumme esiin erilaisiin palvelutehtäviin, kaikki selitykset tulisi pystyä karsimaan pois! ”Tuli vähän yllättäen, en ole ehtinyt valmistautumaan, en minä mikään laulaja ole mutta laulan kuitenkin Herran kunniaksi!” Jne.

Kitarat tulee olla viritetyt ennen, ei lavalla, silloin kun yleinen tilaisuus on jo alkanut. Kysymys on siitä että omasta osaamisestamme olemme valmiit laittamaan kaikki likoon. On suorastaan anteeksiantamatonta että astumme palvelupaikalle valmistautumattomana ja hoidamme tehtävämme ikään kuin ”lonkalta”.

Se on toimintaa jossa on tarpeettomia nuotteja, Sibeliuksen vastaukseen mennäksemme. Kun teemme voitavamme omista lähtökohdistamme, silloin kuultavina olevat nuotit vastaavat meidän taitoamme. Silloin jokaisella työllä, puheella, laululla, kirkkokahvien järjestämisellä, on hyvä ja täyteläinen sointu. Se on sitä musiikkia johon juuri sinä pystyt parhaimmillasi.

Timo Hakkarainen

Kuva Christian Córdova, (CC BY 2.0)

2 Kommenttia “Ei tarpeettomia nuotteja

  1. Timo, hienosti kirjoitettu. Olen tismalleen kanssasi samaa mieltä. Kuulijoita pitää arvostaa niin korkealle, että valmistaudumme, puhumaan, laulamaan, soittamaan niin hyvin kuin mahdollista. Jos “tuossa penkissä tuli mieleeni”-tyyliin mennään puhujanpaikalle, niin olisi parempi ettei mentäisi koskaan. Samaa sanoisin vaatetuksesta. Ei teepaidat ja farkut ole juhla-asuja, kun esiinnytään juhlaan saapuneelle yleisölle. Näillä tarkoitan myös hengellisiä tilaisuuksia mm. ehtoolliskokouksia. “Rennot juhlat” ovat erikseen!

  2. Varsin harkittu ja ajatuksia herättävä artikkeli Hakkaraiselle. Lukekaa ihmeissä!

    RL

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *