Siirry sisältöön 
Unohtaminen on useimmiten huono piirre meissä. Jos hiiva unohtuu kauppareissulla niin tuo viisikymmentägrammainen mitätön paketti voi aiheuttaa tarpeetonta harmia kotiin tultaessa. Laskun maksamisen unohtaminen aiheuttaa lisäongelmia, passin unohtamisesta puhumattakaan.
Joskus unohtaminen on kuitenkin toivottavaa. Apostoli Paavali sanoo että hän haluaa ”unohtaa sen mikä on takanapäin ja kurottautua sitä kohti mikä on edessäpäin.” Mutta voiko asioita niin vain unohtaa?
Tuskin Paavali tarkoitti sitä että vaikeat ja epämiellyttävät asiat pyyhkäistäisiin pois elämästämme kuin delete-nappia painamalla. Kyllä ne jäävät usein lähtemättömästi elämään. Mutta mitä Paavali mahtoi tarkoittaa? Uskon että kyseessä on tietoinen valinta siitä, että menneitten kanssa ei kannata jatkaa sylipainia. Sen sijaan ne tulisi jättää taakse niin, että suunta olisi vakaasti eteenpäin. Vaikka ikävät muistot ovat jäljellä, vaikka arvet eivät tahdo parantua umpeen, on kuitenkin eri asia jäädä niiden vangiksi tai jättää ne niiden asioiden joukkoon joille emme enää voi mitään.
Sen sijaan kaikki tarmo tulisi suunnata siihen mikä on edessäpäin. Päivät jotka meillä on vielä elettävänä. Paavali muisti loppuikänsä että hän oli kristillisen seurakunnan vannoutunut vainooja. Mutta hän ei antanut sen trauman enää vaikuttaa nykyhetkeensä. Hän keskitti kaiken voimansa kohtaamaan huomisen ja niiden tuomat mahdollisuudet.
Eilisessä eläminen on mahdollista mutta se on hyödytöntä. Tässä päivässä eläminen ja kurottautuminen sitä kohti joka on meille tarjolla, on viisautta. On hyvä muistaa että elämämme on aina vajavaista – parhaimmillaankin – mutta vajavaisuudesta voi kuitenkin ponnistaa menestyksekkäästi eteenpäin Jumalaa palvellen.
Timo Hakkarainen
Kuva: Luca Biada, (CC BY 2.0)