Jaettu ilo on paras ilo

Joulu on perhejuhla. Joulu on ajankohta vuoden varrella, jolloin lapsille ja vanhemmille tarjoutuu erinomaiset mahdollisuudet rentouttavaan yhdessäoloon. Joulu on myös usein laajennettu perhejuhla, jolloin isovanhemmillekin löytyy tilaa yhteiseen joulunviettoon.

Mutta kaikilla ei ole perheyhteyttä. Sinkut ja lesket jäävät yksin. Myös kadun miehet ja naiset ovat vaaravyöhykkeessä. Vaikka monet järjestöt ovat huomioineet tämän ihmisryhmän tilanteen, on silti suuri vaara, että nämä miehet ja naiset viettävät joulua yksin – korkeintaan pullo kaverinaan. Yksin jouluaattona, yksin joulupäivänä ja yksin toisena joulupäivänä. Jotkut ovat jo siihen tottuneet, toisille kokemus tulee ensimmäistä kertaa tänä jouluna.

Voisimmeko auttaa jotenkin tässä asiassa? Olisiko omassa joulunvietossamme tilaa yhdelle ylimääräiselle ystävälle? Avata ovemme jollekulle lähimmäiselle joulupöytäämme, joulukuusen ja kynttilöiden tuoksun täyttämään olohuoneeseemme ja samalla olla jakamassa joulun iloa henkilölle, joka muutoin jäisi yksin?

Oman yhteisön reviiriajattelusta on hyvä edes joskus päästä irti. Miten pienellä vaivalla voimmekaan olla ilahduttamassa lähimmäistemme elämää juhlapyhänä, jolloin yksinäisyys tunnetaan voimakkaammin kuin koskaan muulloin. Ruokaa riittää varmasti muillekin kuin vain omalle väelle. Istumapaikkoja myös. Voi olla että aattoillan ohjelma saa hiukan erilaisen luonteen kuin yksinomaan omassa perhepiirissä vietettynä, mutta onko sekään ylitsepääsemätön este?

Eikö joulun henki parhaimmillaan ole lähimmäisemme huomioimista? Raamattu kehottaa meitä monin paikoin osoittamaan vieraanvaraisuutta. Se ei ole vain hyvien ystävien kestitsemistä ja majoittamista. Se voi olla myös joulun aikana oviemme avaamista lähimmäisellemme, joka on jäänyt vaille perheyhteyttä. Jaettu ilo on paras ilo.

Hyvää joulua!

Timo Hakkarainen

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.