Lähetyskäskyä kuulemassa osa 1

Lähetyskäsky lienee tunnetuimpia Raamatunkohtia ns. Pienoisevankeliumin jälkeen. ”Menkää kaikkeen maailmaan…” on kaikunut vetoavana kehotuksena lukuisissa lähetyskokouksissa ja konferensseissa.

Sitävastoin emme ehkä aina tule ajatelleeksi että samaan asiayhteyteen on kirjattu myös rakastettu Jeesuksen antama lupaus jota mielellään muistutamme itsellemme: Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”

Raamatun mukaan elämämme on Jeesuksen kädessä. Hän nostaa ja kantaa meitä kuin pientä lasta. Hän asuu meissä, hän ei torku eikä nuku, hänessä me elämme ja liikumne.

Jeesus on siis tekemisissä kanssamme päivittäin. Oli päivämme hyvä tai huono.
Vaikka Raamattu on kyllin selvä tässä huolenpidossa, on kokonaan eri asia muistaa että hän ei jätä meitä – edes päiväksikään.

On nimittäin paljon päiviä jolloin elämä tuntuu kaikelta muulta kuin pitäisi Jeesuksen kädestä kiinni. Pikemminkin päällimmäinen vaikutelma on se että häntä ei näy ei kuulu, juuri silloin kun kipeimmin kaipaisimme häntä.

Raamattu puhuu kuitenkin siitäkin että hän ei aina ole vierellämme vaan -takanamme. Jesaja muistuttaa että Jumala ei enää kätke kasvojaan meiltä vaan te kuulette hänen äänensä valintatilanteissa takaa: Tässä on tie, sitä käykää.

Olemme kuin moottoripyöräkorttia ajava oppilas. Takana ajaa opettaja mutta oppilas joutuu yksin kohtaamaan kaikki liikenteen vaaratilanteet, ryhmittymiset ja liikennemerkkien seuraamiset jne.

Opettaja on kuitenkin lähituntumassa koko ajan ja hänen äänensä kuuluu korvakuulokkeista, vaikka emme näe häntä.
Sellaista on myös Jeesuksen päivittäinen läsnäolo elämässämme. Emme näe, emme tunne, ei konkreettista kosketusta häneen, ikäänkuin pitäisimme häntä kädestä. Mutta perusasia ei horju. Lähetyskäsky muistuttaa siitä että hän on kanssamme joka päivä.

Ensi viikolla katselemme mikä osuus Jeesuksen jokapäiväisellä mukanaololla on itse lähetyskäskyn alkuun: menkää kaikkeen maailmaan.

Timo Hakkarainen

Kuva (leikattuna) Chris Nielsen, (CC BY 2.0)