Osaatko kävellä veden päällä?

Eräs luterilainen pappi ja baptistikirkon pastori olivat varsin innokkaat kalastajat. Kerran he pyysivät katolisen kirkon papin mukaansa kalaan. Kohta sen jälkeen kun he olivat lähteneet veneellä vesille ja ruvenneet heittämään uistinta, jäi luterilaisen papin ongenkoukku pohjaan kiinni. Rauhallisesti hän kuitenkin otti kengät jalastaan, kumarsi päänsä hetkeksi, kävi yli laidan ja lähti kävelemään vettä pitkin siihen suuntaan, jonne siima osoitti – irrotti hetken päästä koukun ja käveli vettä pitkin takaisin veneeseen!

Hetken päästä baptistipastorin koukkukin jäi pohjaan kiinni. Hän otti saappaat pois, painoi päänsä alas ja lähti hänkin veneestä ja kulki vettä pitkin koukkuaan irrottamaan ja käveli samaa tietä takaisin kuin luterilainen pappi hetkeä aikaisemmin – takaisin veneeseen. Uskomatonta, ajatteli heidän katolilainen virkaveljensä.

Muutamat kalat saatuaan katolisen papin koukku jäi sekin kiinni, johonkin veden alla olevaan oksaan. Hän ei ollut koskaan elämänsä aikana kulkenut veden päällä, mutta kun toiset kerran onnistuivat, niin hänkin päätti yrittää. Hiukan epävarmana hän laski onkensa veneeseen ja rupesin verkalleen ottamaan kenkiä pois jalasta, teki ristinmerkin, suuntasi vielä hetkeksi katseensa ystäviinsä ja hyppäsi yli laidan – ja vajosi samassa hetkessä veden alle!

Luterilainen pappi ja baptistipastori iskivät samalla toisilleen viekkain mielin silmää ja kysyivät toisiltaan: – Olisiko meidän sittenkin pitänyt kertoa hänelle mihin kohtaan kivet oli veden alla piilotettu?

Minä en osaa kertoa teille mihin kohtaan kivet on kätketty, tai mitä reittiä sinun on näennäisesti veden päällä kuljettava. Mutta voin kertoa miten veden päällä voi kävellä, vaikkei kiviä olisikaan!

Kolme ehtoa

Matteuksen evankeliumissa (14:22-33) näemme, että veden päällä kävelemiseksi pitää täyttää kolme ehtoa. Ensimmäiseksi tarvitsemme Jeesuksen kutsun. Jos ja kun Kristus sanoo ”tule”, silloin vesi kantaa. Silloin emme tarvitse kiviä, jotka ovat pinnan alla kätkössä. Ilman Jeesuksen selkeitä sanoja, voi vain suositella, että veden päällä kävelemisestä luovutaan, ellemme halua papin tavoin kastella vaatteitamme.

Toisena ehtona on luottava usko Jeesukseen. Tulee määrätietoisesti luottaa, että Kristus todellakin tarkoittaa sitä mitä Hän sanoo. Luottamus Jeesukseen ilmenee siinä, kun Hänen sanansa kehotuksen mukaan ojennetaan jalat yli veneen laidan ja ruvetaan kävelemään vettä pitkin. Ellei tästä ole selkeätä varmuutta, on parempi jäädä veneeseen odottamaan.

Kolmantena välttämättömyytenä on jatkuva yhteys Jeesukseen. Myös veden päällä kävellessämme meidän tulee katsoa Kristukseen, ei jalkojemme eteen! Kun Pietari suuntasi silmänsä keskitetysti Jeesukseen, onnistui hän jatkamaan matkaansa veden päällä. Mutta kun huomio veltostui ja hän rupesi katselemaan ympärilleen, silloin myrskyisä tuuli ja korkeat laineet rupesivat pelottamaan ja samassa hän rupesi vajoamaan veden alle.

Ehkä meidän tulisi pohtien mietiskellä tätä Raamatun kertomusta, ennen kuin suuntaamme uhkarohkeasti askeleitamme veden laidan toiselle puolelle. Älkäämme myöskään unohtako, että Hän on luvannut olla joka päivä meidän kanssamme – silloinkin kun laineet käyvät korkeina ja ympärillämme myrskyää.

Rauli Lehtonen
(käännös vironkielisestä Teataja-lehdestä, vuosi 2013)

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.