Puhdas sointu

Toukokuun 17 päivän yönä 1990 syttyi tulipalo silloisen Finska Filadelfian kokoustilamme naapurissa Katariinakirkossa Södermalmilla. Tulipalo oli tuhoisa ja käytännössä kirkkorakennuksesta ei jäänyt jäljelle muuta kuin seinät. Suuret korjaus- ja kunnostustyöt käynnistettiin välittömästi mutta vasta viiden vuoden kuluttua kirkko kyettiin ottamaan uudelleen käyttöön.

Tulipalosta jäi mieleeni uusien kirkonkellojen valu. Kellojen valamiseen perehtynyt alan ammattilainen kertoi, että vaikeinta ei ollut kellojen oikean muodon saaminen vaan saada ne soimaan puhtaasti. Suurin kello painoi kokonaista 6000kg ja sen puhtaan soinnun löytämiseen tarvittiin paljon hiomista ja tarkkaa työstämistä. Vihdoin työ oli valmis ja nyt suurinkin kello soi puhtaasti kutsuen lähipiirin asukkaita Herran temppeliin.

Oikea muoto ei riittänyt, tarvittiin myös oikea sointu. Monet ihmiset elävät ulkonaisesti kauniin julkisivun muotoista elämää mutta sointu ei ole kohdallaan. Jotain puuttuu. Aineellinen yltäkylläisyys ei pysty täyttämään sisimmän tyhjyyttä. Hyvä työpaikka, asunto, perhe – kaikki nämä tekijät luovat kuvan kauniista ja onnistuneesta elämästä. Jotain puuttuu silti.

Sisin kaipaa enemmän. Vain Jumalassa ihmissielu löytää levon ja tyydytyksen. Ihminen on luotu elämään Jumalan yhteydessä. Apostoli Paavali kuvaa elämän merkitystä sanoilla: ”Jumala on asettanut heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat että he etsisivät Jumalaa.” Psalmeissa kuvataan ihmissielun kaipuuta Jumalan yhteyteen seuraavilla ajatuksilla: ”Niin kuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala.”

Jokaisen ihmisen sisimmässä asuu tämän yhteyden kaipuun tyydyttämisen tarve. Vasta Jeesuksessa Kristuksessa se täyttyy. Hän on Jumalan lähettämä elämän tarkoitus koko ihmiskunnalle. Silloin sisäinen sointu löytää oikean äänensä. Ei edes elämän monet puutteet ja tarpeet kykene rikkomaan sitä säveltä.

Timo Hakkarainen