Raamatullinen oppi

Puheet oikeasta ja luotettavasta Raamatun opista pulpahtavat pintaan säännöllisin väliajoin. Yleinen piirre näissä keskusteluissa ja mielipiteitten vaihdossa lienee se, että oma näkemys on oikea ja siltä näköalapaikalta on hyvä ampua toisinajattelevia kohti.

Hyvänä lähtökohtana kun aletaan arvioida muiden hengellistä raittiutta ja raamatunmukaisuutta, kannattaa pitää mielessä se Raamatun muistutus että ”tietomme on vajavaista”. Raamattu ilmoituksena on täydellinen, ilman korjauksen ja hiomisen tarvetta, mutta ymmärryksemme vastaanottaa täydellinen Jumalan Sana on rajallista. Tämä ongelma koskee meitä kaikkia.
Silti voimme kuitenkin olla varmoja siitä että Luojamme on antanut meille riittävästi ymmärrystä voidaksemme löytää tien hänen yhteyteensä Jumalan Sanan kautta.

Mutta kun alamme puhua seurakuntina ja kirkkokuntina sillä Sanan tuntemuksen rintaäänellä että ”meillä on oikea oppi ja toisilla ei”, kehottaisin meitä varovaisempaan arvioon toisistamme.
Jeesuksen aikana Israelissa oli vain yksi ryhmä ihmisiä joilla oli oikea käsitys Jumalan ilmoituksesta. He pitivät kunnia-asianaan valvoa Vanhan testamentin tekstejä ja opettaa niitä kliinisen tarkkaan aikalaisilleen. He olivat nimeltään fariseuksia.

Mutta heillä oli yksi ongelma. Jeesuksesta tuli heidän kärkkäin arvostelijansa. ”Tehkää kaikki mitä he sanovat, mutta älkää tehkö niin kuin he tekevät”, sanoi Jeesus seuraajilleen.
Fariseusten ongelma oli siinä, että puhdas oppi ei päässyt koskaan jalkautumaan käytännön elämän tasolle. Heidän uskottavuutensa romahti sillä hetkellä kun he tulivat ihmisten pariin. Heistä oli tullut oikeaoppisuuden elinkautisvankeja joita piti pihdeissään ylpeys ja ylimielisyys.

Uskon että olisi paikallaan että opimme suhtautumaan toisiin kristittyihin kunnioittavammin, vaikka heillä ei ole sama näkemys kaikissa asioissa. Jumala nimittäin tuntuu liikkuvan vaivattomasti eri uskonsuuntien leireissä. Näyttää olevan niin että vaikka upotuskasteen kannattajat näkevät lapsikasteen vääränä, silti Jumala vaikuttaa voimallisesti myös luterilaisten ja anglikaanien parissa. Katsooko Jumala sormien välitse oppikysymyksissä? Ei, koska hän valvoo Sanaansa, mutta tuntuu siltä että opin mahdollisimman täydellistä ymmärtämistä tärkeämmäksi nousee se seikka, onko henkilö uudestisyntynyt ylhäältä vai ei?

Meidän tulee tavoitella oikeaa oppia mutta opin noudattajat, joiden periaatteisiin kuuluu rakentaa muureja, sysätä syrjään toisinajattelevia Jeesuksen omia, ajautuvat samaan lasikaappilahkolaisuuteen jossa fariseukset asuivat.

Jeesuksen ylimmäispapillinen rukous sisälsi kristikansalle hyvin tutun osan: ”että he kaikki yhtä olisivat”. Se että Jeesus näki tarpeelliseksi rukoilla hänen seuraajiensa puolesta tämän rukouksen, kertoo siitä kuinka haasteellinen ykseys on uskovien tavoitteena. Yhteyttä ei tarvitse rukoilla jos ollaan samaa mieltä. Uskon että Jeesuksen syy rukoilla yhteyden puolesta hänen lastensa parissa olikin juuri siinä, että kun he kuitenkin ajattelevat eri tavalla. Yhteys ei ole tarkoitettu saavutettavaksi vasta silloin, kun ollaan kaikesta samaa mieltä. Se tapahtuu vasta perillä.

Mutta nyt kun ajattelemme eri tavoin, nyt Jeesuksen rukous on ajankohtainen ja myös – toimiva. Omista erilaisista lähtökohdista voidaan ottaa askeleita uskonveljiä ja sisaria kohden jotka edustavat muunlaista opillista näkemystä. Yhteys voidaan löytää silloin kun asetamme yhteyden perustaksi Jumalan lapseuden jonka kestävänä tuntomerkkinä on: armosta pelastettu! Se on raamatullista oppia parhaimmillaan.

Timo Hakkarainen