Rukouksen tuttu ääni

Rukous on erottamaton osa uskovan elämää. Rukouksen olemukseen liittyy usein tarpeiden esilläpitäminen ja odotus rukousvastauksen saamisesta mutta se ei ole vain sitä. Iäkäs ystäväni – jo pahasti sairauden murtama – sanoi kun kysyin häneltä, vieläkö hän jaksaa rukoilla: ” Yritän ainakin rukoilla Isä meidän rukouksen ja Herran siunauksen.”

Näihin sanoihin kätkeytyy toinen tärkeä elementti rukouksen merkityksestä. Se on Taivaan Isän ja hänen lapsensa yhteyden ylläpitämistä ja lapseuden identiteetin vahvistamista. Vaikka Isä Meidän-rukouksessa on asioita joita pyydetään Jumalalta, tämä Jeesuksen opettama rukous oli tälle sairaalle ystävälleni paljon enemmän kuin esimerkiksi jokapäiväisen leivän anomista. Se oli voimiltaan vähäiseksi käyneen, riisutun ihmisen avoin tunnustus, että kun kaikki muu alkaa jo menettää merkityksensä täällä maan päällä, niin Jumalsuhde säilyy edelleen. Ystäväni taivaallinen salasana Isän ja lapsen yhteyden vahvistamiseksi oli tuo tuttu rukous.

Rukous ei ole riippuvainen meidän terveydestämme ja voimistamme. Se toimii silloinkin kun käsi vapisee ja ajatus hämärtyy. Se on väsyneen matkamiehen heiveröistä koputtamista taivaan ovelle. Ratkaisevaa ei ole meidän voimamme ja vitaalisuutemme vaan se, että Isä tuntee lapsensa äänen ja avaa hänelle.

Timo Hakkarainen

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.