Tuhkapilven alla

Suurelta osin Euroopan mannerta ahdistanut tuhkapilvi on ollut viime päivien ykkösuutinen. Jokin meille vielä tuntematon syy sai islantilaisen tulivuoren Eyjafjallalokulin sapen kiehumaan ja nyt se syytää uumenistaan loputtomalta tuntuvaa savumääräänsä ilmakehään.  Tuskin kukaan pystyi ennakoimaan sen aiheuttamia kauaskantoisia seurauksia kun se torstaiaamuna ponnahti tiedotusvälineittemme otsikoihin.Tuhansien kilometrien päässä  oleva, meille aiemmin täysin tuntematon tulivuori on ajanut hetkessä vanhan mantereemme jokapäiväisen elämän kaaokseen. Lentokoneet eivät lennä, liikemiehet eivät kykene matkustamaan, turistien matkaunelmat haihtuvat savuna(!) ilmaan, hallituksen kriisinkäsittely-yksikkö nousee kuin tyhjästä yhteiskuntamme parrasvaloihin, säätiedotusten hyviä ennusteita odotetaan koko kansakunnan voimin kuin joulupukkia konsanaan.Yhteiskuntamme on haavoittuvainen. Sata vuotta sitten, ennen lentokoneiden ilmaan nousua, tällainen tulivuoren purkaus ei olisi vaikuttanut kuin ainoastaan lähistöllä asuvien ihmisten arkeen. Me täällä Ruotsissa olisimme jatkaneet elämäämme mitään erotusta huomaamatta.

Kukaan ei kykene tällä  hetkellä arvioimaan miten kauan Eyjafjallalokul jatkaa kiukutteluaan, ja kuinka kauan savupilvet uhmaavat elinkeinorakenteitamme. Lentoyhtiö Finnair tekee tuhkapilven tähden 20 miljoonaa kruunua tappiota päivittäin. Ei ihme jos lentoalalla tavallistakin tarkemmin tähyillään näinä päivinä taivaalle.

Raamattuun on kirjoitettu Ps.20:8 ”Toiset turvaavat vaunuihin, toiset hevosiin, mutta me tunnustamme Herran, Jumalamme, nimeä.” On ihmisiä, joilla tuntuu olevan horjumaton usko ihmiseen ja tieteen ja tekniikan kehitykseen. Mitä pidemmälle me kehitymme, sitä paremmaksi maailmamme muuttuu ja ongelmat poistuvat, näin sanotaan. Kuulin jo vuosia sitten, että Amerikassa on ihmisiä, jotka uskovat että joskus vielä kuolleetkin voidaan saada henkiin ja siksi he ovat antaneet määräyksen omasta ruumiistaan, että se tulee pakastaa mätänemisen estämiseksi. Siinä toivossa, että kerran tiede löytää ratkaisun ihmisen kuolemattomuuteen.

Islannin tapahtumat vahvistavat omaa käsitystäni siitä, että ihmiselämä – se 70-80 vuottakin – on monesti hyvin hauraan langan varassa. Parempi on turvata Jumalaan ja hänen huolenpitoonsa kuin panna uskonsa ja luottamuksensa ”hevosiin ja vaunuihin”. Jumalan näkökenttää ja hänen toimintavalmiuttaan eivät hämärrä edes Eyjafjallalokulin oikuttelut tuhkapilvineen.

Timo Hakkarainen

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.