Siirry sisältöön 
Seurakunta on pyhien yhteys. Yhteydestä puhuvat monet Raamatun esimerkit ja kielikuvat. Seurakuntaa verrataan ruumiiseen, jossa uskovat ovat jäseninä mukana. Puhutaan Jumalan perheestä. Jeesus käytti esimerkkinä itsensä ja uskovien välisestä yhteydestä viinipuuta, jossa oksat kuuluvat kaikki runkoon.
Kun alkuseurakunta syntyi, Raamattu kertoo että uskovat kokoontuivat kodeissa ja temppelissä. Yhteys veti puoleensa niin pienemmissä kuin suurissa kokoontumisissa. Yhdessä oleminen ei ole itsestään selvyys tänä päivänä. Nettimaailma antaa mahdollisuuden surffailla kokouksissa, kuunnella puheita ja hengellisiä lauluja. Hengellistä työtä voidaan tukea rahallisesti vaikka ei jalalla astuta enää kirkkorakennuksiin ja uskovien yhteyteen.
Tätä aikaa kutsutaan individualismin aikakaudeksi, joten onko seurakunta uskovien yhteyden käsitteenä menneitten vuosien muistoja? Jotkut sanovat suoraan että he voivat uskoa Jumalaan ja palvella häntä yksinäisyydessä – siihen ei tarvita seurakuntaa.
Efesolaiskirjeessä opetetaan että Kristuksen rakkauden tuntemiseen ja sen leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden ymmärtämiseen tarvitaan kaikkien pyhien yhdessä olemista ja elämistä. Edelleen sama kirje tähdentää että uskovat Kristuksessa yhdessä muitten kanssa rakentuvat Jumalan asunnoksi.
Yksityishengellisyys on Raamatulle vieras käsite. Vaikka pyhä kirja kertoo Jumalan lapsista jotka vetäytyvät yksinäisyyteen, milloin rukoukseen milloin Herran etsimiseen yleensä, kiistaton päälinja on uskovien luontainen tarve saada kuulua yhteen. Mikä mahtaa olla yhdessä olemisen ja elämisen tärkein anti? Olen listannut muutamia ylivertaisia seikkoja, joita vain pyhien yhteydessä elävä ihminen pääsee kokemaan.
- Luontainen itsekkyytemme pysyy kurissa kun yhteyttä harjoittaessamme ei voida aina sanoa että ”minun mielipiteeni mukaan mennään”.
- Opimme huomioimaan toisissa sellaisia seikkoja ja piirteitä, kauniita Jumalan vaikuttamia ominaisuuksia, jotka yksin ollessamme jäisivät näkemättä.
- Opimme kunnioittamaan erilaisuutta.
- Huomaamme että Jumala puhuu vajavaisten ihmisten kautta. Hänen viisautensa tulee monesti julki lähimmäisemme suulla.
- Löydämme uskollisia tukihenkilöitä. Kukaan meistä ei ole niin vahva ettemmekö tarvitsisi olkapäätä jota vasten nojata, esirukoilijoita, joiden puoleen kääntyä huolten keskellä.
Jumalan asunto meissä ihmisissä rakentuu moninaisuudesta. Erilaisuus on luja rakennusaine. Kristuksen rakkauden oppimiseen ei ensisijaisesti tarvita rukousta ja paastoa vaikka ne ovatkin tärkeitä hengellisen elämän elementtejä. Kristuksen rakkautta ja sen syvyyttä opimme tuntemaan olemalla lähellä toisiamme. Yhteisessä työssä, ei etsien omaa etuamme vaan kaikkien parasta. Hengen hedelmän ominaisuudet ovat kaikki tekemisissä toinen toistemme välisessä suhteessa. Rakkaus, ilo, rauha, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, pitkämielisyys, sävyisyys ja itsensähillitseminen. Nämä ovat rakennusaineita pyhien yhteydessä joita ilman kenenkään ei toivoisi jäävän.
Timo Hakkarainen