Siirry sisältöön Jaakob oli pakomatkalla. Paossa veljeänsä Eesauta, paossa petostaan, paossa tulevaisuuttaan. Hän tiesi olevansa kasvotusten pelottavan huomisen kanssa. Ja hän oli yksin.
Yksin pimenevässä yössä. Hetkellä, jona hän vähiten osasi aavistaa, Kaikkivaltias ilmestyi unessa. Unen päällimäiset terveiset petturille olivat: minä välitän sinusta.
Jumala oli kiinnostunut hänestä. Koko hänen tulevaisuudestaan. Jaakob katseli pelottavaan peruutuspeiliin, Jumala oli suunnannut valokeilan jo eteenpäin.
Tähän entisen ja tulevan polttopisteeseen Jumala ilmestyi hätääntyneen ihmisen elämässä. Uhkaavan menneisyyden ja tuntemattoman tulevaisuuden risteyksessä syntinen kohtasi armahtajan. Taivaan ja maan välille rakentui kaksisuuntainen yhteys. Tikapuut, jotka ulottuivat maasta taivaaseen. Niitä pitkin taivaan enkelit kulkivat ylös ja alas.
Apu ei ole koskaan kaukana silloin, kun Jumala löytää ihmissydämestä kaipauksen kokoisen tilan. Jumalan ilmestymisen hetki on siinä missä epätoivoisen ihmisen huokaus nousee taivasta kohden.
Timo Hakkarainen