Siirry sisältöön 
Osa 2: Jefta uskonsankarina, 2 osa »
Jefta kuuluu Raamatun monisatapäisestä henkilökavalkadista vähemmän tunnettuihin. Hänet luetaan uskonsankarien joukkoon, joten ei hän ihan merkityksetön henkilö kuitenkaan voi olla. Mikä hänestä tekee huomiota herättävän miehen? Seuraavaksi yksi esimerkki.
Hänen lähtökohtansa eivät olleet ruusuiset. Hän oli porton poika. Gilead oli hänen isänsä ja tämä meni myöhemmin naimisiin toisen naisen kanssa ja heille syntyi lapsia. Oikeasta avioliitosta syntyneiden poikien kasvettua nämä alkoivat syrjiä Jeftaa. Jeftan sukupuu oli kehno ja hän sai kuulla loputtomiin äidistänsä joka ei täyttänyt yleisen mielipiteen täyttämiä moraalivaatimuksia. Lopulta asia meni niin pitkälle että hänet ajettiin kotoa pois. Asian toteutuksessa olivat myös mukana kylän vanhimmat, jotka yhtyivät muiden mielipiteeseen että Jefta oli häpeäksi arvovaltaiselle perheelle ja koko Gileadin kylälle.
Jeftan asuessa yhdessä joutoväen kanssa erämaassa, Israel ajautui sotaan ammonilaisten kanssa. Tilanne nähtiin niin uhkaavana että ainoana keinona saada Israelin rivit puolustuskuntoon, oli kääntyä halveksitun ja karkotetun Jeftan puoleen. Hän oli nimittäin tunnettu soturitaidoistaan ja johtajan ominaisuuksistaan.
”Miksi tulette minun luokseni nyt kun teillä on hätä”, Jefta kyseli kylän vanhimmilta kun he pyysivät palaamaan häntä takaisin ja tulemaan Israelin joukkojen komentajaksi. ”Ettekö te vihanneet minua ja karkottaneet minut isäni kotoa?” Vanhimmat selvittivät Jeftalle tilanteen vakavuuden ja Jefta lupautui lähtemään heidän mukaansa ja ottamaan ylipäällikön tehtävät vastaan.
Jeftan erämaassa viettämät hyljätyksi tulemisen vuodet olisivat voineet olla suuri kiusaus vaipua itsesääliin ja ympäröivien olosuhteitten syyttämiseen. Vaatii paljon nöyryyttä ja itselleen kuolemista ettei vaikeina vuosina katkeroidu ja koveta mieltään. Monen meidän sympatiat olisivat olleet täysin nöyryytetyn Jeftan puolella jos hän olisi kieltäytynyt.
Mutta Jefta ei jäänyt mököttämään kun hänen apuansa tarvittiin. Hän ei halunnut jatkaa menneisyyden arpien kantamista elämässään vaan hän oli valmis antamaan anteeksi perheelleen ja kylän johdolle.
Jeftan nöyrtyminen on puhutteleva esimerkki hänen suuresta sydämestään. Nöyrtyminen ja ja anteeksianto teki hänestä sen uskonsankarin jonka urotekoja Hebrealaiskirjeen kirjoittaja ei ehtinyt tarkemmin selvittämään. Mutta me voimme omistaa muutaman minuutin hänen jalolleen esimerkilleen. Ilman kyyneleiden nielemistä ja raskaan menneisyyden taaksensa jättämistä, hän olisi edelleen ollut tyhjäntoimittajien ryhmänjohtajana erämaassa. Se olisi ollut elämää ilman tarkoitusta.
Itsekullakin meillä saattaa olla omat traumamme menneisyydestä. Syrjintää, mobbausta, hyväksikäyttöä, vaikeata lapsuutta – mitä muuta tahansa. Älä anna minkään näistä ryöstää sinulta elämän merkitystä. Jumala on varustanut sinuakin, oli taustasi miten risainen tahansa, ja hän on pukenut sinua taidoilla ja lahjoilla, jotka hän pystyy hyödyntämään valtakuntansa hyväksi. Anna anteeksi, uskalla ojentautua uutta huomista kohden ja luottaa siihen, että sinun elämälläsi on kaikesta huolimatta merkitystä. Jumalan käytössä.
Hyvää syksyn alkua!
Timo Hakkarainen