Avioliiton suuri mysteeri

Luonto täällä Pohjolassa on nyt kauneimmillaan. Alkukesän hehkeys kaikkine loistokkaine väreineen ja hurmaavine tuoksuineen saa myös ihmismielen heräämään talvisesta horroksesta ja rakkauden tunteet lämpenemään. Sen voivat tuhannet nuoret parit alleviivata. Helluntai on perinteisesti ollut täällä Pohjolassa vilkkain viikonloppu avioliittojen solmimisen määrässä.

Avioliitto miehen ja naisen välillä on Jumalan tarkoittama yhteiselämänmuoto. Jeesus sanoi aikaan kuulijoilleen: ”Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.”

Avioliitto on Jumalan suunnittelema. Hän on antanut sen piirustukset ja hän on antanut sille rakennustarpeet. Kaksi ainutlaatuista ihmistä yhdistyy yhdeksi. Ei toistensa kopioina vaan ainutlaatuisina yksilöinä jotka avioliitossa sulautuvat erilaisuudestaan huolimatta niin toisiinsa että enää ei puhuta kahdesta vaan yhdestä. Tämä ykseys ei suinkaan tarkoita pelkästään sitä että jaetaan yhteinen koti, yhteinen makuuhuone, yhteinen talous ja yhteiset suunnitelmat.

Ykseyden saavuttamiseksi ja sen ylläpitämiseksi tarvitaan muutakin. Avioliiton tärkein rakennusaine on rakkaus. Se ei ole vain ihastumista ja hetken hurmaa vaan rakkaus Jumalan antamana voimana avioliittoon on ennen kaikkea antamista. Rakkauden olennaisin ominaisuus on epäitsekkyys ja se näkyy käytännössä toisen huomioimisen haluna. Rakkaus ei ole vaatimista vaan se on siirtymistä minäkeskeisyydestä me-keskeisyyteen. Silloin kahdesta saadaan yksi.

Tämä voi olla tärkeä muistutus myös niille pareille jotka ovat vuosia eläneet yhdessä. Arjen harmaus on lyönyt leimansa avioliiton kylkeen ja alkuajan hohto ja hehkuva rakkaus ovat päässeet viilenemään. Avioliittoa tulee hoitaa ja sille tulee tarjota ravintoa. Jumalan tarkoitus ei ole että yhdestä tulee taas kaksi. Päinvastoin ykseys puolisoiden välillä on tarkoitettu vahvistumaan vuosien saatossa. Vian hakeminen yskivässä avioliitossa tulisi aina aloittaa omasta itsestä. Ykseyden säilyttäminen vaatii jatkuvaa huoltoa ja korjausvalmiutta. Avioliiton purkaminen ja kumppanin vaihtaminen ei hoida perusongelmaa jos on unohdettu antamisen ja toisen huomioimisen läksy.

Yksi on parempi kuin kaksi. Se on vahvempi yhdistelmä, kestävämpi ja täydellisempi yhdessäolomuoto. Avioliitto on suuri mysteeri mutta se toimii vielä armon vuonna 2015.

Timo Hakkarainen