Itsenäinen Suomi

6 Joulukuuta vietimme jälleen synnyinmaamme Suomen itsenäisyyspäiväjuhlaa. Tällä kertaa se sattui samalle päivälle kuin seurakuntamme joulumyyjäiset, joten mekin halusimme juhlistaa lauantaipäivää juhlaa kuuntelemalla CD-äänitteeltä myyjäisten lomassa niin Maamme-laulun kuin Finlandia-hymnin. Jotkut ovat vahvasti sitä mieltä, ettei nykyään voi enää puhua Suomen itsenäisyydestä, se kun heidän mielestään hävisi EU:hun liittymisen myötä. Mutta kyllä Suomea kannattaa juhlia, ollaan nyt sitten EU:ssa tai ei.

Itsenäisyys ei ole itsestään selvyys. Maailmanhistoria osoittaa selvästi että pienillä valtioilla on ollut vaikea hengittää isojen maiden puristuksessa. Maailmankarttaa piirretään edelleen uusiksi harva se vuosi. Sitä taustaa vasten on aihetta hetkeksi jäädä pohtimaan itsenäisen Suomen arvoa ja merkitystä. Suomi on selviytynyt hyvin kansainvälisessä kilpailussa yhteiskunnan eri aloilla. Suomalainen koulu on korkeassa kurssissa maailmalla, tietotaito ei häpeä muiden maitten rinnalla, uusia innovatiivisia yrityksiä nousee kaatuneiden tilalle, elintaso on vaikeiden sotavuosien jälkeen noussut maailman kymmenen parhaan joukkoon.

Olemme saaneet elää vuosikymmenet rauhallista aikaa Suomessa. Uhkakuvia on tosin maalattu viime aikoina Suomen tulevaisuudesta, mutta edelleen voimme sanoa, että Suomessa on hyvä olla ja elää. Helposti unohdetaan kuitenkin kaiken vaurastumisen keskellä, että aineellinen ja henkinen hyvinvointi on viime kädessä Jumalan siunausta.

Suomessa on merkittävä määrä Jumalaa rakastavia ihmisiä, jotka ovat kääntyneet rukouksin Kaikkivaltiaan puoleen. Näillä rukouksilla on ollut merkitystä. Kristityn nimi ei ole ollut näille ihmisille itseisarvo vaan sitä on haluttu elää myös käytännössä. Jumalan valtakunnan työ on ollut pienen Suomen kansan sydämellä. Väkilukuun katsottuna harva maa – jos yksikään – pystyy näyttämään yhtä suuria joukkoja eri puolilla maailmaa toimivia lähetyssaarnaajia kuin Suomi. Jumalalta saatua aineellista ja hengellistä hyvää ei ole haluttu pantata itsellään vaan siitä ollaan oltu valmiit jakamaan muillekin.

Yleinen käsitys on ollut ihan valtion päämiehiä myöten, että Suomi säilytti itsenäisyytensä sotavuosina kansan rukousten ansiosta. Hädässä ymmärrettiin kääntyä Jumalan puoleen. Saakoon sama nöyrä rukouksen mieli olla ohjaamassa niin päättäjien kuin syvien kansan rivien elämää. Älköön aineellinen hyvinvointi sumentako kansamme sydämiä ja silmiä tajuamasta sitä, että ilman Jumalan apua ja varjelusta Suomi rakentaa tulevaisuuttaan hyvin hataralle perustalle. Vanhurskaus kansakunnan korottaa mutta synti on kansakuntien häpeä.

Timo Hakkarainen

Rakastava, rohkaiseva ja rakentava seurakunta

Tavoite on:

Tukea: