Siirry sisältöön 
Istuskelen verannalla ja ihailen täydessä kukoistuksessaan olevaa luontoa. Tämä on ylivoimaisesti vuoden kauneinta aikaa. Luonto ei säästä tuoksujaan, värejään, ääniään eikä voimaansa. Se antaa kaikkensa. Pihassa, niityillä, metsissä, vesillä. Kaikkialla näkyy Taivaan Isän täydelliset teot.
Miten on minun laitani? Olenko päässyt siihen kukoistukseen, henkiseen ja hengelliseen voimaan, jonka Jumala, kaikkivaltias Luoja on ajatellut? Missä määrin hänen aikataulunsa ja suunnitelmansa ovat päässeet toteutumaan elämässäni?
”… että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi”. Tämä Raamatun lause putkahtaa mieleeni luonnon suurenmoisuutta ihaillessani. Luonto ja Luoja ovat löytäneet toisensa. Jumalan hyvä tahto on päässyt synnyttämään pursuavaa elämää luomakunnassa ja sen lopputuloksena iloa riittää kaikille meille. Ihmisen (minun) ongelma on siinä, että Jumalan hyvä tahto joutuu törmäämään luomakunnan kruunun itsekkääseen mieleen, jossa ei ole läheskään aina tilaa Jumalan hyvälle tahdolle. Kruunu on monesti pahasti vinksallaaan.
Onko Jumala saanut kaiken tahtomansa irti omasta elämästäni? Valitettavasti ei. Liian usein Jumalan suurimman kaipauksen ollessa synnyttää uutta ja muitakin lähimmäisiä ilahduttavaa elämää, oma tahto murentaa Luojan aikeet. Maallinen itsekeskeisyys ei hyväksy taivaallista avomielisyyttä ja rajatonta rakkautta. Jumala antaa aurinkonsa paistaa niin hyville kuin pahoille, minä poloinen hekumoin vain itseni keskipisteessä.
Onneksi ei ole liian myöhäistä vaihtaa kurssia. Vuosien lisääntyessä jäljellä olevien päivien merkitys kasvaa. Ei ole liian myöhäistä astua nöyränä Herramme eteen ja tunnustaa: Paljon olen kuluttanut aikaani väärin mutta jos voit vielä käyttää, niin tässä olen. Voimme luottaa Raamatun sanaan: ”Hän vaikuttaa teissä tahtomisen ja tekemisen…”. Hän ei siirrä meitä kuivuneen ja pahasti varisseen joulukuusen tavoin takapihalle, vaan hän on valmis puhaltamaan uutta elämää meidän ajatuksiimme ja sen myötä tekoihimme. Unohtaen sen mikä on takanapäin, me saamme kurottautua uutta hengellistä kesää kohden.
Timo Hakkarainen