Siirry sisältöön Meidän perheen kuopuksella oli varsinkin kouluvuosien alkuaikoina usein jalat kipeät. Ennen kaikkea öisin. Jouduimme usein antamaan pojallemme lievää särkylääkettä kivun taltuttamiseksi. Kaikki meitä kokeneemmat vanhemmat selittivät vaivan johtuvan kasvukivuista.
Näistä kasvukivuista on erilaisia teorioita mutta useat asiantuntijat ovat löytäneet syyn tähän särkyyn pitkien luiden päässä olevista kasvulevyistä. On todettu että nämä kasvulevyt kasvavat pituutta varsinkin lepotilassa ja vaaka-asennossa. Terveeseen kasvuprosessiin kuuluva pituuden lisääntyminen vaatii kuitenkin veronsa kasvukipujen muodossa.
Kasvukivut kuuluvat myös aikuisuuteen. Henkinen ja hengellinen kasvu ei ole ongelmatonta. Raamattu puhuu kollektiivisesta hengellisestä kasvusta joka tapahtuu yhdessä muiden kanssa. Seurakuntaelämässä kanssakäyminen on monesti hyvin intensiivistä ja monilla ihmisillä on vaikeuksia antautua ja alistua koulutusprosessiin, jolloin joudutaan ottamaan huomioon muiden näkemyksiä ja käyttäytymismalleja.
Luonteen erilaisuudet ja ihmisen raadollisuuteen kuuluvat puutteet voivat aiheuttaa mieliharmia ja loukkaantumista toisiin lähimmäisiin. Ongelman ydin on useimmiten siinä, että toisten viat nähdään helpommin kuin omat. Itse asiassa unohdetaan tyystin se seikka, että minäkin voin olla ongelma lähimmäisilleni. Pahin skenaario tässä kollektiivisessa kasvuprosessissa on se, että jätetään oma seurakuntayhteys ja hakeudutaan muualle siinä toivossa, että toisessa seurakunnassa ei tarvitsisi kohdata samankaltaisia ongelmia. Usein tällaisista onnen etsijöistä ei koskaan tule aikuisia. Jos kieltäydytään kohtaamasta kanssakäymisen taitoon kuuluvat kasvukivut, kasvu aikuisuuteen pysähtyy.
Jumalan perhe koostuu vain ainutlaatuisista lapsista. Ei toistensa kopioista. Vaikka varsinkin menneinä vuosikymmeniä yritettiin yhtenäistämislinjaa samanlaisen pukeutumisen, hiusmuodin ja käyttäytymiskoodien muodossa, jokainen oli kuitenkin pohjimmiltaan oma yksilönsä. Tämän Jumala on nähnyt rikkautena iloa ja monipuolisuutta seurakuntayhteisöön tuovana seikkana ja sellaisena meidän tulisi nähdä asia ihmisinäkin.
Erilaisuuden kohtaamisessa me törmäämme kasvukipuihin. Keskeneräisyys kuultaa läpi meidän kaikkien kanssakäymisessä. Jumala haluaa opettaa omillensa anteeksiantavaisuutta, kärsivällisyyttä ja itsensähillitsemistä. Unohtamisen taitoa silloin kun koetaan tulleen loukatuksi. Tietoista ystävällisyyden osoittamisen halua. Venymistä ilman rikki menemistä. Tämä kaikki aiheuttaa kasvukipuja, jotka tuntuvat olemuksessamme. Mutta se on tie hengelliseen aikuisuuteen, jossa opimme kirkkaammin näkemään Jumalan luomistyön rikkauden ja myös seurakuntayhteisön moninaisuuden.
Timo Hakkarainen