Joosef kärsi rangaistustaan syyttömänä. Egyptin suurvallassa oli tapahtunut oikeusmurha. Silloisen faraon henkivartijoitten päällikkö, Potifar, oli teljennyt Joosefin vankeuteen vaimonsa väärien ja petollisten syytösten tähden. Oikeudenkäyntiä ei käyty, vaimon sana riitti.
Vankilaan tuli tämän tästä uusia asukkeja. Faraon juomanlaskija ja leipuri olivat heidän joukossaan. Miehet näyttivät alakuloisilta ja Joosef tutustuessaan heihin, kyseli heidän tuomionsa perusteita. Kävi ilmi että molemmat olivat joutuneet huonoon huutoon Faraon silmissä ja nyt he olivat kaiken lisäksi nähneet unen, joka sai heidän mielensä masentuneeksi. He eivät ymmärtäneet uniensa sisältöä.
Joosef kertoi, että selitys uniin tulee Jumalalta ja niin kävi että hän sai olla apuna heille molemmille ja myöhemmin juomanlaskijan vapauduttua ja päästyä jälleen faraon palvelukseen, myös lopulta Joosefin vankeus päättyi monien ja raskaitten vankilavuosien jälkeen.
Olen ihaillut tätä nuorta miestä kuinka käyttökelpoinen hän oli silloinkin, kun hän olisi voinut katkerana lukea päivästä toiseen tiiliä vankilan seinissä ja surkutella omaa kohtaloaan. Mutta hän valitsi toisenlaisen asenteen. Hän halusi olla apuna muille, olla isänsä Jaakobin Jumalan palveluksessa. Leipurin ja juomanlaskijan alakuloisuus sai hänet unohtamaan oman tilansa.
On väärin luulla, että vain silloin kun meillä ihmisillä pyyhkii hyvin, voisimme olla avuksi ja hyödyksi muille. Omaa kärsimystä ja elämän taakkaa ei voida piilottaa maton alle, mutta ei se kykene estämään käyttökelpoisuuttamme Jumalan palveluksessa. Jos niin haluamme. Apostoli Paavali kirjoittaa: ”…kerskaan mieluummin heikkoudestani, jotta Kristuksen voima lepäisi ylläni. Siksi olen mieltynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin ja ahdistuksiin, joihin joudun Kristuksen tähden, sillä kun olen heikko, silloin olen voimakas.”
Ajatus poisvetäytymisestä ja syrjään jäämisestä ei ole kaukana silloin kun olemme ahdingossa. Se on inhimillistä mutta Jumalan sankarit ovat omien murheittensa keskellä ja väärien syytösten sateessa valinneet korkeamman tien. He ovat nähneet lähimmäisten hädän omaa kärsimystään tärkeämpänä. Palveluvalmius raskaissa olosuhteissa osoittautui Jumalan siunaukseksi, ei vain lähimmäisille vaan myös Joosefin kaltaisille miehille itselleen.
Timo Hakkarainen