Siirry sisältöön 
Herrnhutilaisuus oli voimakas lähetystyöhön vaikuttanut liike parinsadan vuoden ajan Keski-Euroopassa. Kreivi Zindendorf kuului tunnettuun saksalaiseen aatelissukuun ja jo nuoressa iässä hänestä tuli taitava uuden herätysliikkeen keulahahmo. Herrnhutilaisuus muistetaan pakolaisten auttamisesta. Böömissä ja Määrissä vainottiin uskonveljiä ja sisaria ja useat sadat pakolaiset saivat turvakodin kreivi Zindendorfin tilalla.
Liike tunnetaan myös määrätietoisesta rukouksesta. Sadan vuoden ajan herrnhutilaiset olivat osana rukousketjua jolloin uskovat yhdistyivät rukoilemaan vuorokauden jokaisena tuntina Jumalan valtakunnan työn puolesta. Rukous synnytti vuorostaan määrätietoisen halun osallistua senaikaiseen lähetystyöhön eri puolille maailmaa. Kahdensadan vuoden aikana, alkaen n. 1730, herrnhutilaisten toimesta lähetettiin 3000 lähetystyöntekijää julistamaan evankeliumia Afrikkaan, Amerikkaan, Venäjälle – jopa Grönlantiin.
Lähetystyöntekijät lähtivät uskonvaraisesti, useimmiten ilman mitään rahallista apua mutta epävarmat taloudelliset tekijät eivät kyenneet sammuttamaan ilmiliekkiin puhaltanutta lähetysnäkyä. On laskettu että herrnhutilaisten parissa vaikuttanut lähetysinto sai sellaiset mittasuhteet että keskimäärin jokaisen lähetin takana oli 12 tukijaa. Se riitti. Sanomaa oli vietävä eteenpäin ja kahdentoista henkilön rukousrengas oli riittävä tae liikkeelle lähdölle.
Ruotsinsuomalaiset helluntaiseurakunnat ja ryhmät ovat pääosin pieniä yksikköjä ruotsalaisten seurakuntien sisällä. Kaksitoista jäsentä sopisi vallan mainiosti keskimääräiseksi suomalaisuskovien vahvuudeksi. On selvää että koskaan ei voida kopioida jotakin aikaisempaa menestyksekästä mallia seurakuntien ja herätysliikkeiden toiminnassa mutta antaa tämä herrnhutilaisten esimerkki jonkin verran ajattelemisen aihetta. Pienet yhteisöt eivät ole käyttökelvottomia. Yksimielinen sydämen rakkaus Jumalan valtakunnan leviämiseen ei tarvitse onnistuakseen suuria joukkoja. Kaiken lisäksi luku kaksitoista tuo mieleen monia esimerkkejä Raamatun maailmasta jolloin pienet joukot ovat saaneet suuria aikaan…
Ei edes verrattain korkea keski-ikä suomalaisryhmissämme ole este lähetystyön leviämiselle. Taloudelliset voimavaramme ovat globaalisesti ajateltuna täysin omassa luokassaan täällä Pohjolassa. Jumala on siunannut meitä aineellisella varallisuudella. Jos rakkaus Jumalan työhön saa vallata sydämemme ja muuttaa arvojärjestystämme varojen käytössä, me voimme pieninä yhteisöinä tehdä vielä suuria. Taloudellinen tuki, määrätietoinen päivittäinen rukous lähetystyön leviämiseksi niin muualla kuin myös tänä päivänä omassa maassamme, voi ratkaisevalla tavalla vaikuttaa Jeesuksen takaisin tuloon.
Liian helposti nojaudumme puhki kuluneisiin käsityksiin: ”Ei meistä ole”. Kyllä meistä on. Mutta siihen tarvitaan enemmän kuin hyväksyvää nyökkäystä. Siihen tarvitaan määrätietoista osallistuvuutta ja kurssin muutosta. Se ei ala ensi vuonna. Siihen ei lähdetä silloin kun tulot lisääntyvät ja seurakuntaryhmä kasvaa. Siihen lähdetään tänään.
Timo Hakkarainen