Me uskottomat

Hoosea oli yksi Vanhan testamentin merkillisimmistä profeetoista. Ei niinkään itsensä tähden vaan että Jumalan palvelijana hän sai asemaansa nähden käsittämättömän tehtävän: Hänen piti avioitua porton kanssa ja ottaa lapsikseen kaikki tämän lapset! Millaisin miettein mahtoi profeetta mennä vihkialttarille kun tiesi jo hääpäivänään että vaimo tulee olemaan uskoton. .? Jumala, joka opettaa sanassaan uskollisuuden tärkeydestä ja siunauksesta, patistaa oman palvelijansa tällaiseen aviosuhteeseen!

Tämä epämiellyttävä tehtävä oli kuitenkin vain kalpea kuva siitä uskottomuudesta jota Israel osoitti omaa rakastajaansa, kaikkivaltiasta Jumalaa kohtaan. Jumala joutui kokemaan uskottomuutta, ei vain yhden henkilön puolesta, vaan koko kansakunta syyllistyi prostituution karmeimpaan muotoon. Hoosean solmiman avioliiton perusta oli juutalaiselle kauhistus mutta tämän esimerkin kautta Jumala halusi puhua paatuneelle kansalleen. Israel oli juuri se porttovaimo jota yleinen mielipide vähintäänkin paheksui Hoosean kohdalla. Opetuksen havaintoesimerkki ei jättänyt tulkinnan varaa kenellekään.

Esiintyykö tämän päivän hengellisessä Israelissa uskottomuutta? Todennäköisesti mekin kauhistuisimme jos joutuisimme kohdakkain tällaisen avioliiton perustamisessa. Mutta nostaako oma uskottomuutemme Jumalaa kohtaan minkäänlaisia paheksunnan ja katumisen tuntemuksia? Kuinka paljon rikommekaan ajatuksillamme, sanoillamme ja teoillamme Jumalan rakkaudellista tahtoa? ”Rakasta Herraa, Jumalaasi kaikesta sydämestäsi, kaikesta mielestäsi, kaikesta sielustasi, kaikesta voimastasi”. Se on käsky. Miten hyvin arvosanoin olet selviytynyt? Ja jos tämän testin läpäiset, niin kuin nuori mies Jeesuksen aikana, niin seuraava Jumalan käsky on ”mene ja myy kaikki mitä sinulla on, ja tule ja seuraa minua.”

Jumala löytää elämämme heikot lenkit. Hänen sormensa painaa siihen kohtaan jossa olemme olleet uskottomat. Itsekkäitä, omaa parastamme ajattelevia. Tämä ei välttämättä omasta mielestämme tunnu ollenkaan yhtä karmealta kuin porton kanssa naimisiin meno, mutta miltä mahtaa tuntua Jumalasta, joka haluaa rakkautemme jakamattomana ja ehyenä vain häntä itseään kohtaan? ”Mustasukkaisen kiihkeästi hän halajaa henkeä, jonka on meihin pannut.” Hän ei halua rakkauttamme kenellekään muulle, ei millekään muulle.

Joulunaika lähestyy. Se on muistutus Jumalan käsittämättömästä rakkaudesta meitä kohtaan. Emme voi omia pienintä, edes ohikiitävää rakkauden osoittamisen ajatusta itsellemme. Silti Jumala antoi rakkauden ilmestyä meille sen suurimmassa mahdollisessa muodossa. Hän maksoi rakkaudellaan hinnan joka avaa oven koko ihmiskunnalle päästä kerran Jumalan yhteyteen. Me portot, me muiden perään haikailijat, me uskottomat.

Joulun lahja on nimeltään Jeesus. Hänen yksi ominaisuutensa esitellään meille sanoin: ”jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena.”

Timo Hakkarainen