Siirry sisältöön 
Vanhan testamentin maineikkaasta rukoilijasta, Eliasta, sanotaan että hän oli yhtä vajavainen kuin me … ja hän rukoili rukoilemalla…
Elian rukouvastaus tuli Karmelin vuorella.
Israelissa ei ollut satanut kolmeen ja puoleen vuoteen. Nyt tämä kuiva aikajakso oli päättymässä. On hyvin mielenkiintoista seurata miten se kauan odotettu uutta elämää synnyttävä sade tuli. Kuiva kausi liittyi olennaisesti epäkumalanpalvelukseen joten voisi ajatella että Jumala olisi voinut antaa sateen välittömästi.
Mutta sade piti rukoilla alas. Elia kuuli sateenkohinan jo ennen kuin oli merkkiäkään mistään sateesta. Kohina ei kuitenkaan vielä kostuttanut kuivaa maata. Kohina piti rukoilla sadepisaroiksi.Ja niin hän alkoi rukoilla, yhteensä seitsemässä eri jaksosssa. Jokaisen rukouksen jälkeen hän pyysi palvelijaansa katsomaan merelle päin, joko sateen merkkiä olisi nähtävissä. Ja vihdoin sieltä nousi se kuuluisa miehen kämmenen kokoinen pilvi.
Jumala voi vastata tämän päivän rukoilijoiden pyyntöihin ilman että käyttäisimme minuuttiakaan aikaa anomuksiin. Mutta hän haluaa tehdä yhteistyötä meidän kanssamme. Hän haluaa saada meidät mukaan “vetämään” alas taivaan siunauksia. Elian esimerkki kertoo kestävästä rukouksesta. Jos vastaus ei tule ensimmäisen rukouksen jälkeen, me rukoilemme uudestaan. Rukoilemme niin kauan kunnes muutoksen merkkejä on havaittavissa.
On syytä muistaa kuinka Jaakob kirjeessään esittelee Elian ‘vajavaisena’. Tämän pitäisi synnyttää rohkeutta jokaisen meidän sisimpään. Meilläkin on toivoa.
Elian palvelijan tehtävä oli raportoida. Kuusi eri kertaa hän kävi katsomassa Välimeren taivaanrannalle ja yhtä monta kertaa vastaus oli: ei näy mitään.
Mutta seitsemäs kerta muutti kaiken. Pieni pilvi sinänsä mutta selvä merkki että nyt vastaus oli lähtenyt liikkeelle. Vajavaisen ihmisen rukouksen ansiosta.
Harvemmin tulemme ajatelleeksi sitä kuinka lähellä rukousvastausta olemme silloin kun olemme saaneet päätökseen ‘ kuudennen rukouksen vaiheen’. Kuudennen kerran jälkeen Elia painoi jälleen uudelleen kasvonsa polviensa väliin ja – rukoili. Hän aloitti seitsemännen jakson, vei sen päätökseen ja lähetti jälleen palvelijansa tähystämään. Ja silloin vastaus tuli.
Kun ajattelemme tätä ihmettä, kiinnitämme helposti liiaksi huomiota siihen seitsemänteen kertaan. Haluaisimme heti loikata rukousvastaukseen. Mutta emme saa unohtaa että rukousvastausta valmisteltiin niiden kuuden muun rukouksen aikana. Jokainen rukous joka tuntui turhalta – ainakin palvelijan mielestä – oli itse asiassa vetämässa rukousvastausta alas.
Älä hellitä. Voit olla juuri nyt siinä rukouksen prosessissa joka hyvin pian muuttuu seitsemännen rukouksen jälkeiseksi valtavaksi kiitosaiheeksi.
Timo Hakkarainen