Synnistä tulee puhua

Raamatun yksi keskeisimmistä käsitteistä on synti. Siitä puhuminen pitäisi monen mielestä lopettaa kokonaan tänä valistuneena aikakautena jolloin kaikki tuntuu olevan suhteellista. Syyllistäminen on vakava asia, toisen leimaaminen syntiseksi alkaa olla jo vähintäänkin loukkaus.

Raamattu puhuu kuitenkin synnistä niin nyt kuin kautta ihmiskunnan historian. Ihmisinä me lähdemme mielellämme rakentamaan syntiluetteloita kun puheenaiheeksi nousee tämä vastenmielinen teema. Juopottelu, huoraaminen, pettäminen jne. Mielenkiintoista on kuitenkin, että synnin vastine Raamatussa on hebreankielinen sana `hamartia`, joka tarkoittaa sanatarkasti ampua ohi, erehtyä maalista.

Kun Jeesus selvittää synnin olemusta, hän sanoo että siinä on synti, että ”he eivät usko minuun.” Synti jolloin me ammumme ohi, erehdymme maalista, on itse asiassa siinä että ihminen ei hyväksy Jeesuksen uhrikuolemaa meidän puolestamme. Siinä tapahtuu se vakava asia, että ihminen ei osu maaliin, ei löydä tietä Jumalan anteeksiantamukseen.

Tämä ohi ampuminen synnyttää lukemattoman määrän muita paheita, jotka mielellään pesiytyvät meihin ihmisiin. Syntiin tulee suhtautua pelolla, sen kanssa ei kannata leikkiä. Jeesus sanoo: Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: ”Älä tapa” ja ”Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta minä sanon teille: Jokainen joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion…”

Jeesus ei tuominnut vain karkeinta pahuutta, tappamista, vaan veti samalle viivalle myös vihaamisen. Jeesus näki tuomittavan teon jo vihaamisvaiheessa, joka voi monesti kyteä ihmissilmältä salassa. Synti on aina synti, oli se suuri tai pieni meidän mielestämme. Jeesus jatkaa samaa syntiteemaa puhumalla rikasta ja malkasta. Rikan, pienen roskan me näemme toisen silmässä, mutta emme malkaa, suurta riukua omassa silmässämme.

Helposti nähdään tupakka toisen suussa, mutta ei juoruamista omassa elämässä. Jeesus paljastaa synnin olemuksen koko karmeudessaan menemällä juuriin saakka. Pahin syntinen ei ole lähimmäisemme, se on oma minämme.

Synti ei valitettavasti tule sen kauhistuttavimmassa muodossa elämäämme. Silloin se olisi helppo torjua. Mutta se osaa lähestyä meitä hienostuneesti ”valkeuden enkeliksi” pukeutuen. ”Kylläpä se osasi olla ilkeä sinua kohtaan. Olet ihan oikeutetusti masentunut. Käy ostamassa pullo väkevää. Jokainen käyttäytyisi tuollaisessa tilanteessa samalla tavalla.”

Synnistä tulee puhua koska se on tappava myrkky. ”Synnin palkka on kuolema”, Raamattu selvittää peittelemättä. Mutta lähes samaan hengenvetoon se jatkaa: ”Mutta minä olen tullut että teillä olisi elämä ja yltäkylläisyys.” Syntiin tulee suhtautua vakavasti. Mutta ei tule myöskään unohtaa, että apu on aina saatavissa.

Timo Hakkarainen