Tulevaisuus on nyt

Pyhäinpäivä on juhlapäivä jolloin ajattelemme poisnukkuneita. Vanhempia, isovanhempia, ehkä lapsiakin – tai omaa aviopuolisoa. Tätä juhlapyhää vietetään useimmiten siten että käymme mahdollisuuksien mukaan haudalla ja sytytämme kynttilän loppusyksyn pimeyteen. Juhlaa on vietetty täällä Pohjolassa 1900-luvun puolesta välistä saakka.

Monet muistot heräävät henkiin kun näemme hautakivessä tutun nimen. Elämä on eletty mutta muistot jäivät. Hetki haudalla auttaa katselemaan omaakin elämää kokonaisvaltaisemmin.

Mistä minut muistetaan sinä päivänä kun elämän liekki on sammunut? Mitkä ovat päällimmäiset muistikuvat? Mitä minusta muistaa puoliso, lapset, ystävät, seurakunta? Muistot ovat aidot ja lahjomattomat. Ne perustuvat niihin tekoihin ja sanoihin joita olemme kylväneet matkan varrella. Muistoja on myöhäistä kaunistella tai manipuloida. Ne kertovat totuuden asianomaisen näkökulmasta.

Tietysti olisi hieno asia jos oman hautakiven äärellä rakkaat löytävät vainajan vaelluksesta sellaisia asioita, joita jopa mielellään vietäisiin eteenpäin tuleville polville. Elämän laadun puhuva perintö.

Nyt voi vielä vaikuttaa siihen mitä meistä tullaan muistamaan. Tämä muistutus nousee entistäkin tärkeämpään arvoonsa sen tähden että kerran Jumala tulee myös muistamaan mitä meidän vaelluksestamme jäi jäljelle. Mikä elämässämme läpäisee viimeisen testin kun tulemme Kaikkivaltiaan eteen? Mistä meille tullaan mittaamaan palkka? Raamattu muistuttaa: ”Meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä ajallisessa elämässään on tehnyt, hyvää tai pahaa.”

Elämä ei ole mitä tahansa pääomaa, jonka haltijoiksi olemme päässeet. Tilikirjat tullaan kerran aukaisemaan ja silloin paljastuu elämän lopullinen saldo. Olisikohan jotain vielä tehtävissä päästötodistuksen parantamiseksi?

Tulevaisuuteen vaikutetaan tänään.

Timo Hakkkarainen

Rakastava, rohkaiseva ja rakentava seurakunta

Tavoite on:

Tukea: