Siirry sisältöön Ruotsin kristillisessä lehdistössä on käyty vilkasta keskustelua vapaitten uskonsuuntien lamasta. Herätysliikkeiden aikaisempien vuosikymmenien palo ja intohimo on vaihtunut viihdementaliteetilla kyllästettyyn kristillisyyteen, joka ei enää kosketa kuulijoita eikä vedä puoleensa uusia etsijöitä.
Itsekritiikki on varmasti paikallaan ja virheistä on aina mahdollisuus oppia. Vuosikymmenien aikana on seurakunnissamme kokeiltu monenlaista tyylisuuntausta. On ollut suorasukaista ”ota tai jätä”-evankeliointimallia. On haluttu rakentaa etsijäystävällisiä kokouksia. On suosittu musiikkivoittoista tyyliä, jossa julistusosuus on tietoisesti jätetty vähemmälle, ettei väsytetä kuulijoita Raamatun sanalla. On kokeiltu keskustelupohjaista evankeliointia. Jotkut ovat uskaltautuneet avaamaan ovensa konserteille ja kulttuuritapahtumille. Ajatuksena on ollut kirkkorakennuksen tunnetuksi tekeminen, jolloin toivon mukaan myöhemmässä vaiheessa näistä kirkossa kävijöistä voisi tulla myös vakituisia seurakuntalaisia.
Valtaosa tutkimuksista puhuu yhtä ja samaa kieltä: Vapaitten suuntien tarjonta ei kiinnosta. Voileipäpöytämalli ei vedä puoleensa. Miksi ei?
Sen tiedämme että evankeliumi on edelleen Jumalan voima itse kullekin ihmiselle pelastukseksi. Jollain tavalla Jeesuksen seuraajien täytyy päästä suoraan kosketukseen tämän voimakentän kanssa. Johannes Kastaja sai kansan liikkeelle. Jeesus onnistui siinä. Samoin hänen opetuslapsensa. Moody, Wesley, Niilo Yli-Vainio. Kyllä evankeliumin sanoma kykenee tavoittamaan kaikkina aikakausina ihmisiä.
Näin kuitenkin on, että Raamatun sana toimii vain silloin kun sen annetaan vaikuttaa omilla ehdoillaan. Raamatun sanaa ei voi laimentaa. Evankeliumissa ei ole light-versiota. Se vetää puoleensa ja muuttaa ihmisiä kun se pääsee pureutumaan ihmisten ajatusmaailmaan ainoana vaihtoehtona. Monesti kristikansan virhe on siinä, että yritetään hioa evankeliumin kulmia pyöreämmiksi aikamme ihmistä varten. Loukkaantumisen riskit halutaan kitkeä pois. Evankeliumista yritetään tehdä makea jälkiruoka kaiken muun päälle. Se ei onnistu. Siihen taivas ei lähde mukaan.
Turha meidän on yrittää auttaa Jumalaa. Hän selviää parhaiten ilman meidän mielipiteitä. Annetaan Jumalan Hengen vaikuttaa niin kuin hän haluaa. Sanan koskettaa niin, että muutoksen kaipuu syntyy. Unohtamatta sitä, että ilman rakkautta oikea oppi ja puhdas sana jää vaille hedelmää. Kyllä ruoka on aina ihmisiä kiinnostanut. Kysymys on, onko ruokalista oikea? Kalaravintola ei houkuttele porsaan kyljyksillä. Jumalan seurakunnalta odotetaan ainutlaatuista tarjontaa, ei sitä, mitä löytyy muittenkin järjestöjen ja liikkeitten voileipäpöydästä.
Timo Hakkarainen