Siirry sisältöön ”Joki on suojeleva meitä”, arvelivat Turun rikkaammalla puolella asuvat asukkaat syyskuun neljännen päivän yöllä 1827. Tulipalo oli syttynyt illalla klo 21 ja vienon lounastuulen puhaltaessa kukaan ei osannut arvata miten tuhoisaksi tulipalo tällä kertaa oli kasvamassa. Turku oli suomen suurin ja parhaiten rakennettu kaupunki, kertoo Maamme-kirja, mutta tämä ikimuistettava Turun palo muutti koko kaupungin tulevaisuuden. Vain kahdeksasosa kaupungista pelastui tulen ruoalta.
Aurajoki oli aiemmissa tulipaloissa luonut luonnollisen turvan varakkaampien asukkaiden asuttamaan osaan kaupunkia. Mutta nyt ei ollut apua edes Aurajoesta. Tuuli yltyi nimittäin myrskyksi ja sen mukana kipinät iskeytyivät armotta myös rikkaiden taloihin. Maamme kirja kertoo että ensimmäisenä tuli sai valtaansa paremmalla puolella kaupunkia professori Hällströmin kaksikerroksisen talon. Pian kaikki oli yhtenä tulimerenä. Aurajoen vesikin lämpeni siinä rytäkässä. Puoleksi palaneita papereita, seteleitä ja makuuvaatteiden höyheniä lensi aina 40 km päässä olevaan Sauvon kylään. Moni muutti jopa kuusi kertaa pelastamansa tavarat paikasta toiseen mutta aina tuli ehti perässä.
Niin tuhoisat olivat palon seuraamukset että Turku ei enää koskaan saavuttanut sitä merkitystä koko maan kannalta kuin aiemmin.
Mielessäni soivat nuo ihmisten sanat: Joki on suojeleva meitä. Tällaisia turvatyynyjä monella ihmisellä on tänäänkin. Ikuisuusasiat on yksi tällainen alue. Moni yrittää turvata nuoruuteen. Toiset turvaavat tieteen teeseihin. Eihän tiede ole pystynyt todistamaan että Jumala on olemassa. Jotkut uskovat kaiken ehkä kuitenkin järjestyvän loppujen lopuksi. Jos Jumala on, kyllä hän näkee vilpittömän mielen ja pyrkimyksen elää hyvää elämää.
Raamattu sanoo kuitenkin selvästi että ikuinen kadotus on olemassa. Siltä Jumala tahtoo varjella ihmisen. Tie todelliseen turvaan kulkee Jeesuksen kautta. ”Minä olen tie, totuus ja elämä”, sanoi Jeesus. Mikään muu nimi ei voi suojella ikuiselta kadotukselta kuin Jeesus-nimi. Hänen nimensä ei kuulu vain jouluun ja pääsiäiseen. Se on jokapäiväinen elämän perusturva. Omat ansiot ja yritykset eivät riitä. Pysyvään turvaan tarvitaan nöyrä usko häneen, joka on antanut henkensä koko ihmiskunnan puolesta. Se turva kestää.
Timo Hakkarainen