Velvollisuus unohtaa

Apostoli Paavali sanoo Fil.3:13: …yhden minä teen: unhottaen sen mikä on takanapäin ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa…

Mitä tulee unohtaa? Puhuuko Raamattu siitä mitään? Enemmän muistuu mieleen ”Älä unohda-muistutuksia.”

• Älä unohda mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.
• Emme saa unohtaa hänen sanaansa ja lakiansa.
• Älkää unhottako vieraanvaraisuutta
• Älkää unohtako tehdä hyvää.

Mitä Paavali mahtaa tarkoittaa unohtamisen kehotuksellaan? Alkuteksti käyttää kreikankielistä verbiä, epilantanomai=unhottaa, olla välittämättä.

Painopiste on siis sellaisessa josta meidän ei tulisi välittää. Eli se ei ole sen arvoista että kannattaa muistaa. Mikä voisi olla sellaista? Mistä tulisi olla välittämättä? Mitä me helposti raahaamme perässämme?

Näitä voivat olla esim. epäonnistumiset ja loukkaukset. Meille ihmisille on luontaista muistaa paremmin jonkun virheet ja lankeemukset kuin saavutukset. Jos kadulla kysytään pikaisessa gallupissa, mitä presidentti Bill Clintonista tulee ensimmäisenä mieleen, vastaus on todennäköisesti hänen syrjähyppynsä. On meillä millainen poliittinen katsantokanta tahansa, voinemme olla yhtä mieltä siitä, että presidentillä oli lukuisia hyviä saavutuksia, jotka eivät suinkaan ensimmäisenä tule mieleen.

Ihmisinä olemme valitettavan hitaita unohtamaan jonkun aiheuttaman loukkauksen. Kokemamme vääryys pysyy mielessämme ja sillä tuntuu olevan käsittämättömän pitkä ”parasta ennen päivämäärä.” Vanhenemisilmiötä ei joillakuilla ole näköpiirissä, vaikka kuukausia, jopa vuosia on ehtinyt vierähtää. Vääryyden aiheuttaneelta osapuolelta odotetaan anteeksipyyntöä. Näin uuden vuoden alussa on hyvä kerrata Jumalan anteeksiannon periaatteita. Jeesus opetti meille ”Isä meidän-rukouksessa: ”Isä, anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.”

Me voimme ymmärtää tämän tekstin siinä valossa että annamme totta kai anteeksi kun meiltä sitä pyydetään. Mutta toimiiko Jumala niin? ”Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.”

Jumala antoi anteeksi jo silloin kun emme ymmärtäneet etsiä häntä syntisyydessämme. Näin tulee meidänkin toimia. Me voimme antaa anteeksi, vaikkei vastapuolen anteeksipyyntöä koskaan tulisikaan. Tämä on sitä unohtamista, jota Paavali tarkoitti. On asioita jotka eivät ole sen arvoisia, että niitä kannattaisi muistella ja raahata mukanamme päivästä toiseen. Unohdetaan sen sijaan ja keskitytään ajatuksissamme ja toimissamme kurottautumaan eteenpäin.

Timo Hakkarainen