Siirry sisältöön Pastorin ammatissa on opittava aloittamaan aina alusta. Juuri kun yhden puheen on saanut pidettyä, uutta on jo aloitettava miettiä. Muistan lukeneeni eräästä piispa Osmo Alajan kirjoittamasta kirjasta, että tuskin ketkään pitävät niin paljon puheita kuin papit. Poliitikot mukaan lukien.
Voi olla näin. Sen voi ainakin pastorina varmuudella sanoa, että kun yhden puheen on saanut vietyä päätökseen, kaikki alkaa taas alusta.
Tilannetta voisi verrata niihin kokemuksiin, jotka tulivat tutuksi lapsuuden marjaretkistä mustikkametsään. Kun kippo vihdoin ja viimein täyttyi, seurasi juhlallinen hetki, jolloin poimitut marjat kaadettiin äidin kymmenlitraiseen ämpäriin. Tyhjennys tapahtui arvokkaasti ja hartaan hitaasti, jotta vaivannäköä seurannutta lyhytaikaista nautintoa olisi voinut venyttää niin pitkäksi kuin mahdollista.
Mutta paluu sankarin korokkeelta alas marjamättäille hyttysten ympäröitäväksi oli aina yhtä ankea kokemus. Korvissa soi pitkään emalimukin kova ja pilkallinen sointu, kun marjat harvakseen putoilivat astian pohjalle. Entiset uroteot olivat historiaa, taas oli aloitettava alusta.
Elämä ei näytä tulevan koskaan valmiiksi. Se on jatkuvan uudelleen alkamisen kiertokulkua. Tavoittelun kohteena on onni. Sitä etsitään kuumeisesti milloin rahasta, milloin puolisosta, milloin nautinnoista, milloin menestyksestä. Kaiken koetun jälkeen tunne on kuitenkin edelleen kuin taas joutuisi pitkän jonon viimeiseksi. Hidas ja vaivalloinen kulku alkaa taas kohti määränpäätä.
Raamatun mukaan ihmiselämän tarkoitus on etsiä Jumalaa. Löytää yhteys luojaamme. Vain se tuo kestävän sisäisen tyydytyksen. Onni on siinä kun luotu kohtaa luojansa. Eksynyt löytää kotiinsa. Jeesus sanoo: Ei kukaan voi tulla Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
Viisain elämän nollaamistilanne tapahtuu silloin kun lopetamme elämän etsimisen sieltä mistä sitä ei löydy. Oikea uudelleen alkaminen on elämän vastaanottaminen, joka löytyy Jeesuksen yhteydessä.
Timo Hakkarainen